Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Tuisketta-kirja jatkaa muonamiehen pojan muistelmia

Kaksi vuotta sitten esikoisteoksensa julkaissut naantalilainen Esko Tuisku jatkaa tiivistä kirjoittamistahtiaan huolimatta siitä, että ikämittarissa on jo 90 vuotta. Muonamiehen poika muisteli elämäänsä lapsuudesta 50-luvulle saakka Hullumminkin olisi voinut käydä -debyyttikirjassaan ja etenee nyt näihin päiviin Tuisketta-opuksessaan. – Jollakin lailla toisen kirjan kirjoittaminen oli helpompaa kuin ensimmäisen. Toisaalta muisti pätkii enemmän kuin ennen, joten jatkuvasti pitää tarkistaa, mitä on aiemmin kirjoittanut, 90-vuotias Tuisku myöntää. – Muutenkin homma on hidastunut, kun taas ja taas pitää korjata tekstiä niin, että se miellyttää. Lisäksi tarinoihin pitäisi saada helppolukuisuutta ja hauskuutta. Aikataulua ei ole, vaan kirjoitan silloin, kun huvittaa. Voin käydä monta kertaa päivän aikana koneella ja sitten teen välillä jotakin muuta. Tuisketta-kirjassa Tuisku käy läpi ytimekkäissä pätkissä elämänsä vaiheita. Kansakoulun jälkeen Tuisku teki Suontaan kartanossa maa- ja metsätöitä, ennen kuin hän pääsi aputyönjohtajaksi Rosenlewille. Tuisku jatkoi uraansa metsätöissä muun muassa neuvojana, opettajana ja koneurakoitsijana. Tuiskun työelämään on vaikuttanut merkittävällä tavalla sellainen herra kuin Urho Kekkonen . – Kun Kekkonen kulki metsätyömailla, hän näki, kuinka surkeita miesten varusteet ja työvälineet olivat. Kekkonen lupasi rahaa metsureiden kouluttamiseen. Olin toinen niistä, jotka valittiin puolen vuoden opettajakoulutukseen, Tuisku toteaa. Kun Tuisku aloitti metsäalalla, puuta laitettiin kumoon vielä pokasahalla. – Ensimmäiset monitoimikoneet vain karsivat ja pätkivät puita. Metsureiden piti hoitaa kaatohommat. – Kirjan teksti on pikkuisen tuhmaa, sillä en lähtenyt kaunistelemaan metsämiesten puheita. Vittua sanotaan vituksi. Tuiskun kirja kuvaa työkuvioiden lisäksi muun muassa niitä matkoja, joita hän on tehnyt Leena-puolisonsa kanssa. Kun kirjoittaja on ysikymppisenä vauhtiin päässyt, niin seuraavan opus on työn alla. – Kirjoitan novelleja. Mukana on pari aiemmin palkittua tekstiä, mutta muuten jutut ovat uusia. Aika hitaasti tuntuu valmista tulevan.