Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Onko turvattomuutta lietsottava?

20. heinäkuuta mielipidekirjoitusten sekaan oli putkahtanut juttu, jonka tarkoitusperiä jouduin kyseenalaistamaan. Huomioni kiinnittyi Ritva Elomaan mielipidekirjoitukseen, joka oli varustettu varsin perusraflaavalla otsikolla: Turvallisuudesta on pidettävä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Kirjoituksessa lukijaa muistutetaan aluksi, että turvallisuudentunne kuuluu kaikille ja että poliitikkojen tärkeimpiä tehtäviä on lisätä ihmisten turvallisuuden tunnetta. Totta. Kirjoitus jatkuu listaamalla varsin tuttuja turvallisuusuhkia. Kerrotaan, miten vuonna 2015 pakolaiskriisi aiheutti turvallisuuspoliittisen notkahduksen. Totta, mutta ymmärtääkseni niitä notkumisia tapahtui yhtä lailla kaikkialla maailmassa. Jos näkisimme itsemme osana suurempaa kokonaisuutta, ei turvattomuus maailmanlaajuisista kriiseistä olisi niin hämmentävää ja yksinäistä. Kirjoitus jatkuu listaamalla turvapaikkakeskukset, joita ”hallitsemattomasti perusteltiin kuin sieniä sateella”. Tästä seurasi lieveilmiöitä, jotka heijastuivat rikostilastoihin. Inhimillisistä kriiseistä syntyy aina lieve- tai hätäilmiöitä. Itse muuten mietin, miksi ei mainita rikosta, joka tapahtui, kun valtionrahoja syydettiin gryndereille, jotka vuokrasivat homeisia hotellejaan turvapaikkamajoitukseen. Lista jatkuu paperittomilla, vapaalla liikkuvuudella ja ulkomaalaistaustaisella rikollisuudella. Nämä ovat kaikki aiheita, joilla lehdistö on herkutellut varsin runsaasti enkä näin ollen ymmärrä tätä kesäistä muistutuskirjoitusta. En ymmärrä, jollei sitten tarkoitus ole perusharhautus. Siis tarjota ihmisille muuta ajateltavaa: turvattomuutta, pelkoa, ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä lietsovia helposti ammennettavia perusajatuksia. Tarjoilla niitä sopivasti aikana, jolloin Suomessa tehdään epämääräisiä päätöksiä liittyen talouteen, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan. Päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä johtavat yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Ja kuten tiedämme, eriarvoisuus johtaa varmaan turvattomuuteen. Tai muistuttaa, että kirjoittaja ja hänen puolueensa ovat kykeneväisiä pelastamaan kansalaisen edellä mainituita uhkakuvilta. Pelon ja turvattomuuden lietsonta on tehokasta ja pelottavaa. Mielestäni hyvä poliitikko ei muistuttele eikä pelottele uhkakuvilla, jotka tiedetään muutenkin, vaan pyrkii löytämään oikeita ratkaisuja kuuntelemalla mahdollisemman monia tahoja. Elviira Davidow kunnanvaltuutettu Vehmaa