Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kustavissa on kehitetty kalankasvatusta

Kustavin Anavaisissa kulkee kapea hiekkatie. Yksi puu on kaatunut myrskyssä puoliksi tien päälle ja makaa sähköjohtojen varassa. – Sähköyhtiö ei ole pitänyt kiirettä sen poistamisella, kun sähköt on saatu takaisin, Irja Skytén-Suominen toteaa vastaanottaessaan vieraan. Sylissä on vasta 12-viikkoinen Peppi-mäyräkoira. Pojan, Sami Suomisen, koira on hänellä päivähoidossa. Koira saa rapsutuksia ja antaa palkaksi pusuja. Irjaa naurattaa. Tässä ympäristössä Irja Skytén-Suominen on omimmillaan. Taustalla on myrskystä rauhoittunut meri ja rannassa Lännenpuolen Lohen työntekijät hoitelevat toimiaan. Poika on käynyt merellä tarkistamassa myrskyn jäljiltä kaikki viisi kalankasvatuspaikkaa. Pian hän palaa mereltä hyvien terveisten kera. Perheessä on totuttu tuuliin ja myrskyihin, ne kuuluvat saaristolaisen elämään. – Näin hurjaa myrskyä ei tosin ole ollut koskaan ennen, Irja toteaa syyskuisesta Aila-myrskystä. Haastattelu on heti myrskyn jälkeisenä päivänä.   Irja Skytén-Suomisella on vahvat juuret Kustavissa. Hänen äitinsä kotitila on Lypyrtissä ja siellä oli hänen lapsuutensa kesäkoti. Koska isän työpaikka oli Helsingissä, perhe asui siellä ja Irja kävi Helsingissä koulut. Kustavissa alettiin viettää enemmän aikaa, kun isä kiinnostui kirjolohien kasvatuksesta meressä. Vanhemmat muuttivat kokonaan Kustaviin, kun isä jätti työpaikkansa ja keskittyi kokonaan kalankasvatukseen. Irja muutti Kustaviin perässä ylioppilaaksi tulonsa jälkeen. Siihen aikaan kirjolohia kasvatettiin makean veden altaissa ja Irjan isän ajatukset tuntuivat monista utopistisilta. – Isä oli kuitenkin sinnikäs uskalikko. Skytén-Suominen muistelee, kuinka suuresti perheessä iloittiin, kun kirjolohet kasvoivat meressä kilon painoon. – Nyt kirjolohet ovat 2– 2,5-kiloisia. Kalankasvatus oli Irjalle luontainen ammatinvalinta. – Hain Åbo Akademiin opiskelemaan biologiaa, kun siellä kalatautitutkimus oli jo silloin hyvässä mallissa. Kalataloutta ei silloin vielä opetettu.   Lännenpuolen Lohi Oy on nyt maassa tunnettu kalankasvatuslaitos ja Irja Skytén-Suominen alan pioneereja. Perheyritys on ollut kehittämässä aktiivisesti alaa ja myös mukana kokeiluissa ympäristöratkaisujen edistämiseksi. – Ensimmäinen ajatus kalankasvattajilla oli, että syötetään kirjolohille silakkaa. Se työllisti paikallisia kalastajia. Kun silakanpalat paloiteltiin veteen, näky oli aika siivoton. Ympäristösyistä siirryttiin kuivarehujen käyttöön, mutta asian kääntöpuolta eli ulkomaisten rehuraaka-aineiden tuomaa ravinnelisää Itämereen ei silloin tunnistettu. – Näin jälkikäteen ajatellen, kunpa olisi heti lähdetty kehittämään silakasta kalanrehua, mutta eipä sitä aina kaikkea heti keksitä, Irja Skytén-Suominen toteaa. Nyt Raisioaqua tekee silakasta Itämeri-rehua. Kun silakkaa poistuu Itämerestä, Itämeren ravinnekuorma kevenee. Kiertotalous puhdistaa Itämerta. Skytén-Suominen harmittelee, etteivät kuluttajat ole ajan tasalla kalankasvatuksen kehityksestä. – Vielä on vääriä mielikuvia alan ympäristöhaitoista. Muissa maissa kalankasvatusta pidetään vihreänä alana. Kalan menekki on kuitenkin kasvanut Suomessa rajusti. Irjan mielestä on suorastaan noloa, kuinka pieni osuus suomalaisten syömästä kalasta on kotimaista. – Ihmisten mielikuvat muuttuvat vain niin tavattoman hitaasti, hän toteaa. Hän on pyrkinyt edistämään alan mainetta Suomen Kalankasvattajaliiton hallituksen puheenjohtajana. Omassa yrityksessä operatiivisen johdon on ottanut poika, Sami Suominen. Äiti toimii maalla hallinnollisissa tehtävissä. – Vaikka tuleehan merellä välillä käytyä.   Kun Vakka-Suomen Sanomat pyysi Irja Skytén-Suomista lokakuun Vierailevaksi päätoimittajaksi, hänellä oli mielessään kaksi aihetta, jotka hän haluaisi nostaa esille mediassa. – Kalatalouden ahdingon ja vaikeuksien sijasta haluaisin tuoda esiin jo toteutuneen kehityksen ja tulevat mahdollisuudet. Toiseksi aiheeksi hän ehdotti naisten kykyä ja halua toimia moninaisissa tehtävissä, mutta miten naisten työ jää usein vaille huomiota. Esimerkkeinä Skytén-Suominen mainitsee kala-alalle kouluttautuneen nuoren naisen, joka työskentelee Lännenpuolen Lohessa, sekä oman tyttärensä Elina Suomisen , joka on hakenut työkokemuksia maailmalta, Japanista ja Skotlannista. – Saariston naiset ovat aina hoitaneet asioita. Kun Alastalon kapteenska kirjoitti kirjeen, se saavutti miehen merellä niin myöhään, että hänen oli jo pitänyt tehdä itse päätökset, hän viittaa Volter Kilven tuotannon naisiin. Kun ilta hämärtyy, Irja Skytén-Suominen lukee mielellään, kolmella eri kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Hän kutoo myös villasukkia. Kun kädet tekevät töitä, aivot askartelevat. Niin saariston naiset ovat tottuneet ratkaisemaan asioita.