Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kustavista maailmalle ja takaisin – Elina Suominen kokee suomalaisissa ja japanilaisissa yhtäläisyyttä

Elina Suominen , 30, on viettänyt viime keväästä alkaen paljon aikaa Kustavissa. Kun korona pysäytti maailman, Elina palasi kotiin Kustavin Anavaisiin. – Mukavampihan se on täällä luonnon keskellä kuin kaupungissa, hän hymyilee. Suominen seisoskelee valtavan tammen alla. Hän on suvun viidettä polvea, joka on lapsena leikkinyt tämän tammen juurella. Tammi seisoo tanakasti syvällä maassa, josta Elina Suominen on ammentanut identiteettinsä. Saaristo kasvattaa sinnikkyyttä. – Meidän perheessä on rohkaistu tekemään sitä, mikä kiinnostaa ja mitä haluaa tehdä, Elina kuvailee saaristolaisten kulttuuria.   Elina Suominen lähti 16-vuotiaana lukioon Turkuun. Sen jälkeen hän opiskeli Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa ja nyt täydennysopintoina museologiaa. Maailma on kuitenkin vetänyt puoleensa useita kertoja. Suominen on matkustellut paljon, tehnyt muun muassa kolme matkaa Japaniin ja kiertänyt seitsemän Japanin kaupunkia. Pari vuotta sitten hän oli työharjoittelussa Suomen Japanin instituutissa puoli vuotta. – Vuoden päätapahtumana oli Tove Jansson -konferenssi ja pääsin tekemään paljon tapahtumajärjestelyihin liittyviä hommia, vaikka pääpaino oli lopulta viestintätehtävissä. Hän on opiskellut japanin kieltä muutaman vuoden, mutta keskittyi suomen- ja englanninkieliseen viestintään. Elina ei osaa sanoa, mikä Japanissa häntä niin kiehtoo. Hän vain kokee jotain yhtäläisyyttä japanilaisten kanssa. Saaristolaisilla on vahva luontosuhde, kuten japanilaisillakin: – Japanilaiset myös suhtautuvat hienosti elämään. Asiat otetaan sellaisina kuin ne ovat –  hyväksyen aivan kuten me täällä saaristossa.   Toinen maa, joka on jättänyt loven Elinan sydämeen, on Skotlanti. Hän on ollut Glasgow´ssa vaihto-opiskelijana Erasmuksen kautta. – Skotlannissa ihmiset ovat avoimia ja helposti lähestyttäviä. Kunpa sitä puolta voisi tuoda suomalaisille, hän naurahtaa. Toisaalta hän näkee myös suomalaisissa vahvuutta, jota voisi viedä maailmalle. – Täällä kun johonkin ryhdytään, niin se tehdään kunnolla. Elina Suominen ei osaa sanoa, mihin lopulta asettautuu, vai asettautuuko pysyvästi mihinkään. Ehkä hienointa olisi elää monessa maassa. Kustavi kuuluu kuitenkin aina elämään, sillä Anavaisissa on koti ja perhe. – Kalankasvatus ei kuitenkaan ole minun juttuni. Haluaisin tehdä jatkossakin viestintätöitä, jotka liittyvät esimerkiksi kulttuurihistoriaan tai museoihin. Hän suhtautuu elämään, kuten saaristolaiset tapaavat: katsotaan, mihin tuuli vie ja mitä se tuo. – Eilen oli yliopiston etäluento ja eikös meillä ollut sähköt poikki, hän nauraa. Kun Elina Suominen lähti teini-ikäisenä ostamaan Stockmannin Hulluilta päiviltä ensimmäistä omaa matkaa ulkomaille, hän palasi Hong Kongin lentoliput mukanaan Kustaviin. – Olihan se, että tytär lähtee ensimmäistä kertaa kaverinsa kanssa yksin ulkomaille ja sitten kohteena on Hong Kong, vierestä äiti Irja Skytén-Suominen toteaa. Äiti ei kieltänyt lähtemästä, vaan rohkaisi lähtemään.