Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Häämatkalle Vehmaalle

Matkailualalla on hoettu jo vuosia, että matkailijat etsivät elämyksiä. On puhuttu luonto- ja liikuntamatkailusta ja ruokamatkailutrendistä. Kun trendeistä riittävästi puhutaan, pian joka paikkakunnalla toteutetaan samaa formaattia, matkailijoille rakennetaan ekomatkailukohteita, melontapaketteja, maastopyöräily- ja polkujuoksureittejä, kulinaristisia elämyksiä ja go slow -retkiä. Takavuosina joka paikkakunnalle, jossa toisinaan satoi lunta, perustettiin laskettelumäki. Golfkenttiäkin alkoi ilmestyä joka valtatien laidalle ja kaupunkien puistokaupunginosiin. Nyt elämyksiä rakennetaan metsään. Luontomatkailun kehittäminen on hyvä suunta, mutta siihenkin sisältyy riski, että metsiä rakennetaan liikaa. Lisäksi matkailijat yleensä kyllästyvät äkkiä. Kun on muutama polku juostu ja reitti melottu, taas pitäisi löytää jotain uutta. Ehkä kuntien ei kannattaisikaan satsata turhan paljon rahaa elämysten infrastruktuuriin, vaan tarjota, sitä mitä alueella luontaisesti jo on. Jokaisessa kunnassa on jotain, mistä paikalliset asukkaat ovat ylpeitä. Se, mihin kuntalaiset ihastuvat, viehättää todennäköisesti myös turisteja, sillä aitoja elämyksiähän ihmiset yleensä hakevat. Vehmaata tuskin kukaan pitää erityisesti matkailukohteena. Sitä se kuitenkin oli tamperelaisparille, joka lähti häämatkalle Vakka-Suomeen. Korona oli muuttanut pariskunnan matkasuunnitelmat ja romanttinen Italia vaihtui Vehmaan maalaismaisemaan (V-SS 17.9.). Pariskunta viihtyi hyvin matkakohteessaan. Mökki merenrannalla oli viihtyisä ja ympäristö juuri sitä, mitä he olivat kaivanneet: luontoa ja hiljaisuutta. Uudessakaupungissa pariskunta vuokrasi pyörät ja kiersi Velhoveden rengastien. Pyöräreitiltä jäi mieleen erityisesti kanttarellilöytö, jonka he poimivat talteen valmistaakseen siitä ilta-aterian mökin keittiössä. Matkailun vetovoimatekijöitä voi mitata haastattelemalla vaikkapa omia tuttaviaan, mikä heidän mielestään oli viime matkalla hienointa. Vastaukset ovat yllättävän vaatimattomia: torikahvit, paikalliset juustot ja varhaiset aamut rannalla, kun maisema oli nousevan auringon kultaama. Lappiinkaan harva matkustaa vain laskettelemaan tai päästäkseen husky-ajelulle, vaan ihmisen tenhoaa jylhä luonto. Saaristoon lähdetään hakemaan kirkasta tähtitaivasta ja meren liplatusta. Maalla halutaan nähdä lehmiä ja kukkivia niittyjä.