Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sähköskuutilla äidille kauppaan – Sähköpotkulaudat ilmestyivät Vehmaan katukuvaan

Vehmaan koulun kuudesluokkalaisilla on meneillään pieni sähköpotkulautabuumi, sillä sellainen on menopelinä jo viidellä oppilaalla. Muillakin koululaisilla niitä on, joten ilmiö on katukuvassa huomattu. – Kaupan pihalla vanhemmat papat ihmettelevät ja kyselevät, mitä tällainen maksaa ja kuinka kovaa pääsee, Veikka Suomi kertoo. Veikka pyysi sähköpotkulautaa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi, kun täytti kesällä 12. – Isoveli sanoi, että minulla on kärpäsenkakan kokoinen mahdollisuus saada se, mutta sainpahan silti. Tällä ajaminen on kivaa, ja uskon että ajelen ainakin siihen asti, kun kolmen vuoden kuluttua voin ajaa mopolla. Pyörää en enää käytä, paitsi jos joskus haluan keulia, hän kertoo. Jimi Gyldén odotti kovasti omansa saamista elokuussa, sillä hän olisi halunnut huristella sillä ensimmäisenä päivänä kouluun. Maahantuojalta laite oli kuitenkin loppu, ja pari viikkoa piti malttaa pyöräillä. Sähköpotkulautaa koskevat samat liikennesäännöt kuin polkupyörää, ja sen maksiminopeus on 25 kilometriä tunnissa. Ikärajaa ei ole. – Aluksi joku 10 kilometrin vauhti tuntui tosi kovalta, mutta nyt 25 ei tunnu enää missään. Muutama päivä siihen meni, että tottui, Veikka kertoo. Veikalla koulumatkaa on kilometrin verran, Jimillä neljä. – Kierrän hiekkatien kautta, koska se on turvallisempi kuin Kalannintie. Hiekkatiellä sujuu ihan yhtä hyvin kuin asvaltilla, mutta kuopissa voi vähän töyssähtää, hän kertoo. Jimin potkulaudassa on kolme toimintatilaa, kävelynopeus, normaali ja sport. Nopeutta säädetään ohjaustangon napista, ja digitaalinen näyttö kertoo, millä nopeudella lauta kulkee. Potkuttelua tarvitaan vain liikkeelle lähdettäessä tai jos akku loppuu. Akku kestää laitteesta ja ajonopeudesta riippuen 20–30 kilometriä. – Nostan sähköskuutin yleensä aina eteiseen lataukseen. Jos akku on ihan tyhjä, lataaminen kestää viisi tuntia, Jimi kertoo. Jimin äiti Kirsi Gyldén suhtautui poikansa sähköpotkulautatoiveeseen myönteisesti, vaikka turvallisuus jonkin verran huoletti. – Totta kai sitä joutui vähän miettimään. Skuutissa ei ole vilkkua eikä peilejä, ja sillä saa mennä tuolla liikenteen joukossa. Kypärän käyttö on tietysti itsestäänselvä asia, ja onneksi vilkasliikenteistä Kalannintietä joutuu kulkemaan vain lyhyen pätkän. Pieni sade ei menoa haittaa, mutta syksyn edetessä perhe miettii skuutin käyttöä uudelleen. Sähköpotkulauta on lisännyt Jimin liikkumista kylillä, ja mahdollistanut eri tavalla ajanvieton ikätoverien kanssa. – Pyörän kanssa hänen ei tulisi lähdettyä samalla tavalla. Jimi hurauttaa keskustaan tosi nopeasti ja on ykskaks jo takaisinkin, Kirsi Gyldén kertoo. Sähköpotkulaudalla liikkuessa kaikki kantamukset on kuljetettava repussa, mutta sinne mahtuvat tarvittaessa vaikka ruokaostokset. – Jimi on itse kysellyt, onko jotain mitä kaupasta tarvitsisi. Hän on hurauttanut meille kaupasta leipää ja muuta.