Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Klassikkomopoissa on fiilistä – entisöijä kunnostaa museomopot alkuperäiseen loistoonsa

Uudessakaupungissa asuu mies, jonka käsistä mopo ei karkaa. Hannu Määttä korjasi ensimmäisen Soliferinsa käyttökuntoon jo 13-vuotiaana, ja vanhojen mopojen entisöinti on ollut miehelle rakas harrastus siitä lähtien. – Olen aina tykännyt korjata menopelejä. Polkupyöriäkään ei tarvinnut koskaan viedä huoltoon, sillä korjasin ja kunnostin ne itse jo lapsena. Ensimmäinen kunnostamani Solifer oli alun perin isäni mopo, ja se on vuodelta 1969, kertoo Määttä. Määtän tallissa komeilee muitakin museorekisterissä olevia vanhuksia. Klassinen ”Pappa-Tunturi” on vuodelta 1964, ja sekin on sukukalleus. – Tunturissa on ehdottomasti eniten ”fiilistä”, ja ajan sillä silloin tällöin töihinkin. Serkkuni osti sen aikoinaan uutena, ja kun olin itse mopoiässä, hän lahjoitti sen minulle sillä ehdolla, että en myy sitä koskaan, Määttä muistelee. Lupauksesta on pidetty visusti kiinni, ja pappa on nyt entisöity alkuperäiseen kuntoonsa. Määttä on tehnyt omin käsin kaiken lukuun ottamatta kromiosien uudelleen kromausta.   Vanhojen mopojen entisöinti on aikaa vievää puuhaa. Urakkaan sisältyy muun muassa runkojen hiekkapuhallusta, ruosteen poistoa ja lommojen pakkelointia. Maalia pintaan on vedettävä jopa kolme kerrosta. – Entisöintiin on uponnut satoja työtunteja, paljon enemmän kuin olen ehtinyt ajaa mopoilla, Määttä naurahtaa. Nykyisin nuoret suosivat skoottereita – mitä uudempi, sen parempi. Uudet skootterit eivät tosin käännä katseita yhtä tehokkaasti kuin paikalle päristelevä mopovanhus. – Tunturi ja Solifer huomataan aina, ja ne nostavat muistoja monien mieleen. Etenkin vanhemmat ihmiset tulevat usein ihastelemaan mopoja ja kertomaan, että heilläkin on aikoinaan ollut samanlainen. Klassikkomopolla ajaessa fiilis on aivan eri luokkaa kuin skootterilla körötellessä, Määttä kertoo.   Hannu Määttä ei ole perheen ainoa mopedisti. Soliferin satulaan istahtaa usein myös hänen vaimonsa Greta Lahdenranta . – Greta ajelee usein työmatkansa Soliferilla. Käymme silloin tällöin ajeluilla myös yhdessä. Viime kesänä huristelimme Laitilaan saakka, kertoo Määttä. Pappa-Tunturi ja vuoden 1969 Solifer eivät suinkaan ole Hannu Määtän ainoat entisöintiprojektit. Tallissa huomiota odottelee myös Määtän vanhin potilas. Yli 60-vuotias klassikko on Solifer Capri vuodelta 1959. Nuorempaa ikäpolvea tallin asukkaista edustaa vuoden 1990 Honda Monkey, jonka kunnostus on jo suunnitelmissa. Määttä hankki Monkeyn aikoinaan uutena, ja se täytti tänä vuonna pyöreät 30 vuotta. Ikänsä puolesta sekin siis pääsisi jo museorekisteriin. – Tärkeintä entisöintiprojekteissa on kunnostaa mopot juuri sellaisiksi, kuin ne aikoinaan olivat. Virittely ei kuulu entisöijän työrepertuaariin, vaan ajokin alkuperäisiä ominaisuuksia ja mallia täytyy kunnioittaa, Hannu Määttä toteaa.