Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kahden vuoden evakko ohi Paijulan koululaisilla – Nousiaisissa kertyi parituhatta talkootyötuntia

Paijula Pysyy ja Paranee -vanhempainyhdistys piti lupauksensa ja ahersi rajun määrän talkootyötunteja piskuisen kyläkoulun peruskorjaushankkeessa. Kun oppilaiden vanhemmat ja muut kyläläiset tekivät ensin koulun sisätilojen tyhjennys- ja purkuhommia ja jatkoivat tänä vuonna julkisivuremontissa, talkoita kertyi pyöreästi 2000 tuntia. Ulkoasun ehostaminen alkoi maaliskuussa. Kun puuhaporukka kokoontui viimeisen kerran keskiviikkona, vihkoon merkittiin 64. talkoopäivä. Kaikkiaan Paijulan koulun kunnostamiseen on osallistunut viitisenkymmentä vapaaehtoista. – Ensimmäiset tavoitteet olivat, ettei kukaan saa hommissa itseään loukata eikä koulua polteta. Sen jälkeen katsottiin, mitä saadaan aikaan. Aluksi tuntui siltä, ettei työ lopu ikinä. Tämä on talkoolaisilta aivan käsittämätön suoritus, talkoissa itsekin puurtanut teknisen lautakunnan puheenjohtaja Jussi Kulmala kuvaili hikihellekeskiviikkona. Rakennustoimisto Laamo Oy vastasi sisätilojen rakentamisesta uuteen uskoon. Hankkeen toteutuksessa on ollut apuna maskulainen vanhojen rakennusten asiantuntija Lauri Leppänen. – Meillä on ollut rakennusfirman kanssa kaksi erillistä työmaata. Yhteistyö on kuitenkin ollut sujuvaa. Paijulan koulun remonttiin myönnettiin ensin 510 000 euron määräraha. Jossakin vaiheessa puhuttiin jopa 1,2 miljoonasta eurosta, mutta lopulta kustannusarvio täsmentyi 705 000 euroon. – Talkootyöllä kunta säästi arviolta 120 000 euroa. Myös useat yritykset ovat tukeneet vanhempainyhdistystä tässä hankkeessa. Remontin jälkeen koulurakennukset ylä- ja alakerta eivät enää ole käytössä, vaan toiminta on keskitetty yhteen kerrokseen. Kaikki luokkatilat ja myös keittiö on rakennettu kokonaan uudelleen. Menneestä muistuttavat vielä pätkä vanhaa hirsiseinää ja pala entisaikojen tapettia. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Anna-Kaisa Saarinen ihasteli Kulmalan tavoin paijulalaista talkoovoimaa. – Kun talvella oli pakkasta ja aloimme rapsuttaa maalia seinästä, silloin oli hetken aikaa hieman epätoivoinen olo. Mukaan tuli kuitenkin paljon porukkaa ja väki oli innoissaan. Kyläkouluissa on yleensä aktiivisia vanhempainyhdistyksiä, mutta talkoihin osallistui myös sellaisia kyläläisiä, joiden lapset eivät käy Paijulan koulua. Tutuiksi on tultu isolla joukolla, Saarinen totesi. Askaisten koulun rehtorina toimiva Saarinen tietää jo työnsä puolesta pikkukoulujen arvon. – Huonoja puolia ei tule mieleen. Iso asia on se, että pienessä koulussa lapset ja myös vanhemmat tuntevat toisensa. Tämä luo yhteisöllisyyttä. Paijulan koulun rehtori Pauliina Kallio myönsi, että tunnelmat ovat huipussaan nyt, kun uuden lukuvuoden alkuun on aikaa vajaa kuukausi. Paijulalaisten kahden vuoden evakkoaika Henrikin yläkoulussa on ohi. – Tätä ovat odottaneet niin oppilaat kuin henkilökuntakin. Henrikin koulussa oli molemmin puolin monenlaisia haasteita. Esimerkiksi välituntiliikkuminen oli selvästi passiivisempaa kuin Paijulan pihapiirissä. Lisäksi ruokailu piti järjestää alakoululaisille niin aikaisin, että iltapäiväeväiden säilytykseen piti hankkia jääkaappi luokkaan. Ylä- ja alakoulun erilaiset säännöt ja kulttuurit vaikuttivat koulutyöhön, Kallio muisteli. – Toisaalta oppilaat sopeutuivat, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Päivä kerrallaan mentiin ja opinnot etenivät. Evakkoajassa oli se hyvä puoli, että nyt osataan arvostaa Paijulassa asioita, jotka ennen tuntuivat itsestäänselvyyksiltä. Kallio kehui vuolaasti talkooväen panosta. – Vanhempien lupaus tuntui huimalta, mutta olin varma, että he pitävät sanansa. Myös koulurakennus miellyttää rehtorin silmää. – Muunneltavuus oli lähtökohtana sisätilojen suunnittelussa. Neliöt on käytetty tehokkaasti ja tilat ovat avarat. Nyt koulussa on myös uutta tekniikkaa.