Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Pyöräilyä yli sata vuotta sitten

Polkupyörä tunnettiin Suomessa jo 1860-luvulla. Pyöräilyn yleistyminen kuitenkin otti aikansa. Vuosisadan vaihteessa oltiin niin pitkällä, että Vakka-Suomenkin tärkeimmät tiet kuvailtiin pyöräilijöille tarkoitetussa matkaoppaassa. Keväällä 1894 kirjoitti nimimerkki Samuli turkulaisessa sanomalehdessä pakinatyyliin polkupyörien yleisyydestä: ”Kaupungin kaduilla näkee sporttimiehiä polkupyörillään jo niin paljon, ettei sellaisia nopeita kulkijoita enää huomaa muu kuin harwoin kaupungissa käynyt maalainen ja se, joka sattuu joutumaan polkupyörän alle.” Pyöräily oli alkuun hieman kaupunkimainen ilmiö. Herrasväille pyöräily oli 1800-luvun lopulla muoti. Askaisissa Louhisaaressa lienee ajettu polkupyörällä joskus 1870-luvulla tai 1880-luvun alussa. Louhisaaressa lapsuuttaan viettänyt Eva Mannerheim–Sparre on muistelmissaan kirjoittanut veljillään olleen polkupyörän. Sen piti olla toinen kahdesta ensimmäisenä Suomeen tuotetusta.   Poljettava pyörä keksittiin aiemmin käytössä ollutta potkupyörää muuntamalla Skotlannissa. Tapa sijoittaa polkimet polkupyörän eturattaan akselin päihin sai alkunsa Ranskassa 1860-luvulla. Polkimellisen eturattaan koko vaikutti kulkunopeuteen; suuri eturatas teki pyörällä liikkumisen joutuisaksi. Niinpä pyörien polkimellisten eturattaiden kokoa suurennettiin reippaasti. Ketjuvälityksellä voitiin polkupyörässä takapyörä tehdä vetäväksi rattaaksi. Jos polkupyörä oli kolmirattainen, niin ketju saattoi pyörittää kahta rinnakkaista ratasta. Ketjuvetoisuuden avulla voitiin myös pyörä tehdä nopeaksi ilman erityisen suurta ratasta. Ensimmäisiä ulkomailta saapuvia polkupyöriä oli saapumassa Suomeen keväällä 1869. Niitä nimitettiin silloin pikakulkureiksi ja welocipedeiksikin. Jotkut rakensivat Suomessa samoihin aikoihin itse polkupyöriä ja ajoivat niillä. Ilmatäytteisten kumirenkaiden tulo käyttöön paransi polkupyörien ominaisuuksia. Ilmarengas patentoitiin vuonna 1888.   Yksi varhainen polkupyörän käyttäjä oli uusikaupunkilainen A. Zachariassen. Hän osallistui Turun ja Piikkiön välillä 8.9.1889 ajettuun polkupyöräkilpailuun sijoittuen kolmanneksi. Siinä kisassa oli ollut sekä isorattaisia että matalia polkupyöriä. Askaisissa asuneella poliisilla oli käytössään polkupyörä viimeistään 1901. Askaisten poliisi oli sanomalehden uutisen mukaan liikkunut polkupyörällä virkatehtävässään sen vuoden syksyllä. Lemusta hänelle oli silloin ilmoitettu muutamista kulkemassa olleista rauhanhäiritsijöistä, jotka olivat mellastaneet ja rikkoneet ikkunoita. Tämä poliisi oli pyörällään kulkien tavoittanut tieltä ne mellastajat. Maskussa Kangasten ahteeksi nimitettyä mäkeä pidettiin polkupyöräilijöille vaarallisena. Kesällä 1897 siinä oli sattunut pyörärikko, jossa pyöräilijä oli epäonnekseen samalla loukannut ohimonsa ja rintansa.   Tieverkoston tasokin vaikutti polkupyöräilyn varhaiseen yleistymiseen. Vuonna 1900 ilmestyi polkupyöräilijöille tarkoitettu Suomen matkaopas. Se antoi yleensä hyviä arvosteluja Vakka-Suomen ja sen lähialueiden pääteiden tasosta. Vanhojen perukirja-aineistojen esineluetteloiden perusteella vaikuttaa, että lounaisimmassa Suomessa polkupyörät olivat jokseenkin yleisiä jo ennen 1920-lukua. Yhtenä tietolähteenä siihen ovat Kansallisarkiston tallentamat perukirjat Maskun käräjäkunnasta. Niiden perusteella aikajaksolla 1914–1916 polkupyöriä näyttää olleen jo monissa talouksissa esimerkiksi Nousiaisissa ja Maskussa. Koko Suomea tarkoittaen on yleistäen päätelty polkupyörien käyttäjäkunnan selvästi enentyneen 1920- ja 1930-luvuilla. Tuontitilastoista on huomioitu, että polkupyörien tuonti Suomeen oli kasvanut vuosien 1922–1923 vaiheilla tuntuvasti.