Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Rälläkällä paremmin kuin ommellen – Luovuus ohjaa Hanna Suvisen sisustusta

Vuonna 2003 Hanna ja Niko Suvinen laittoivat paikallisiin lehtiin ilmoituksen. He halusivat ostaa maaseudulta talon, jonka pihapiirissä olisi halli- ja verstastiloiksi sopivia ulkorakennuksia. – Etsimme nimenomaan rintamamiestaloa, koska ne jotenkin viehättävät. Nikolla oli silloin rivitalokämppä Uudessakaupungissa, mikä ei ollut meille sopiva asumismuoto. Oli tarve löytää talo, josta lähteä tekemään meille omaa kotia. Kävimme katsomassa pariakymmentä taloa, ennen kuin ajettiin tähän pihalle. Heti tuntui, että tässä se on, Hanna Suvinen kertoo. Vuonna 1957 rakennettu talo sijaitsee Vehmaan Himoisissa. Pariskunta aloitti remontin, johon he käyttivät kaiken liikenevän vapaa-ajan seuraavat 12 vuotta. Sitä mukaa kun huoneet yksi toisensa jälkeen valmistuivat, Hanna marssitti lastulevyhuonekalut ulos ovesta. – Puu on puuta. Se painaa paljon, mutta huonekalut on tehty ikuisiksi. Tykkään keksiä vanhoille esineille ja tavaroille uusiokäyttöä, Hanna kertoo. Niinpä koti on sisustettu kekseliäästi vanhalla. Kylpyhuoneissa on vanhat kokopuiset kaapit, jotka Hanna on muuttanut allaskaapeiksi. Taikinatiinuista on saatu säilytystilaa kylpyhuoneen tavaroille. Hevoskiesien istuimesta on tullut penkki eteiseen, ja työn alla on pikkupöytä poljettavan ompelukoneen valurautaiseen runkoon. – Olen aivan rakastunut vanhoihin muna-, mylly- ja leipälaatikoihin. Olohuoneessa niihin saa tavaroita piiloon, hän kertoo. Jo pienenä Hanna Suvinen kulki vasara kädessään kirvesmies-isän perässä. Isän ja 5-vuotiaan yhdessä rakentama leikkimökki on muuttanut mukana Lokalahden lapsuudenkodista Vehmaalle. Työkaluista viimeisin haltuunotto on iso rälläkkä muutama vuosi sitten. Sitä Suvinen tarvitsi, kun muutti kylpyammeita divaaneiksi ja sohviksi. Hitsaaminenkin voisi olla kivaa. – On yksi asia, jota en ollenkaan hallitse, ja se on ompelu, hän nauraa. Remontoinnissa työtä on helpottanut ja nopeuttanut se, että pariskunnasta molemmat osaavat käyttää kaikkia työkaluja. Eikä Hanna sitä paitsi millään malttaisi tumput suorina odottaa, että mies saisi jonkin työvaiheen tehtyä hänen ideoittensa toteuttamisen hyväksi. – Sinä aikana olet tehnyt saman jo itse. Häntäkin helpottaa, kun ei joudu välttämättä kaikkeen osallistumaan. Suvinen työskentelee Laitilan Vemellä logistiikan esimiehenä. Sekä töissä että kodin remonttimateriaaleja kilpailuttaessa hän on tottunut kohtaamaan ennakkoasenteita. – Olen soitellut paikkoihin, joihin ei selvästikään naisia soittele joka päivä. Mutta myyjän asenne muuttuu, kun tiedät mitä haet. Myös perheen 10-vuotiaalla pojalla Antilla on omat hankkeensa pihalla. Vähätuvaksi nimetyn majan takana on pieni perunamaa, ja vähän isompaan Anttilaan kuuluvat myös konevaja ja ihan oikeasti käytössä oleva huussi. Mökit on rakennettu lavojen päälle siltä varalta, että niitä pitää siirtää. – Hänellä alkaa olla tässä jo oma kylä, joka pakkaa aina vaan leviämään. Yksi mökki on jo siirretty piiloon metsän puolelle, Hanna nauraa. Metsässä sijaitsee myös aarre, jonka arvoa talon edelliset asukkaat eivät olisi arvanneet. Maatilalla aikoinaan syntyneen metalliromun kaatopaikalta Suviset ovat tehneet löydön jos toisenkin. Portinpieltä koristaa ruosteinen, kukkasin koristeltu entisen isännän polkupyörä. Kasasta löytyi myös kiinnostava separaattorin keskusosa. – Ajattelin, että siitä puuttuu varmaan tuhannesti osia. Ostin Huutonetistä Milkan separaattorin käyttöoppaan 1940-luvulta, jossa osat oli lueteltu. Sen kanssa menin metsään etsimään, ja kaikki osat löytyivät. Separaattori koristaa nyt olohuonetta hiekkapuhallettuna ja alkuperäisillä väreillä maalattuna.