Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sipsinmuruja barokkisohvalla – Antiikkikauppias kannustaa sisustamaan omannäköisesti

Kalantilaisen antiikkiliike Miantican yrittäjä Mia Lamppu kasvoi Ruotsin Uppsalassa antiikkikalusteilla sisustetussa kodissa. Perheen ainokaista ei estelty elämästä arvokkaiden huonekalujen keskellä niin kuin vilkkaan lapsen ja nuoren luontoon kuuluu. – Olin rasavilli Peppi Pitkätossu. Meillä ei tarvinnut yhtään varoa, vaikka tiesi, että huonekalut olivat arvokkaita ja vanhoja. Pikkutavara oli sentään laitettu piiloon, koska jokainen tajuaa, mitä muuten olisi tapahtunut, Lamppu nauraa. Lapsuutensa vuoksi hän ymmärtää, että antiikkisohvalla voi vaikkapa löhöillä ja syödä sipsejä, ja erilaisia vahinkojakin sattuu. – Vanha esine on siitä hyvä, että se on puuta tai muuta materiaalia, jonka voi korjata ja entisöidä. Antiikkikauppiaana myyn huonekalut ja matotkin enimmäkseen arkikäyttöön. Eri asia ovat keräilijöiden suosimat esineet, joita säilytetään vitriineissä, hän kertoo. Moni muistaa Mia Lampun nimellä Miija-Teresa Lamppu-Syrjä. Vuosi sitten sukunimestä karsiutui avioeron myötä puolet pois, ja samaan syssyyn oli helppo muuttaa etunimikin helpommaksi. – Miijaa sai aina selittää. Vaihtoehtoina vanhemmillani oli ollut Minna tai Milja. Keräilijäperheessä kasvaessa antiikista tuli lopulta niin tavallista, ettei sitä osannut joka käänteessä edes arvostaa. Teininä Mia piti mustavalkoisesta ja modernista, ja kammosi barokin koukeroisia koristekuvioita. Tilanne alkoi olla toinen jo parikymppisenä. – Nykyisin barokki on lempityylini. Antiikissa arvostan sitä, että kaikki on valmistettu käsityönä hyvistä materiaaleista, ja esineet on tehty kestämään. Myös harvinaisuus kiehtoo, sillä huonekalua tai esinettä on ehkä vain se yksi. Mian ollessa 18-vuotias perhe muutti Uppsalasta Kalantiin lähelle Laitilassa asuvia isovanhempia. Kalannissa oli myytävänä vanha kunnankirjasto, jonka alakerrassa on toiminut myös apteekki. Alun perin rakennus on tehty sähkötaloksi 1940-luvun alussa. Talon yli 600 neliöön sopi hyvin antiikkiliike, jonka Mia perusti vuonna 1997. – Vanhempani asuvat yhä yläkerrassa, mikä on kätevää. He pystyvät välillä auttamaan, jos olen poissa. Oma koti on Uudessakaupungissa rivitalossa. Sielläkin on katossa kristallikruunut ja sohvakalustona chesterfieldit. Lamppu sekoittaa kursailematta eri tyylejä, eikä suostu sisustuksen suhteen tiukkapipoksi. – Esimerkiksi jugendin tammihuonekalut sopivat mihin vain kerrostaloon tai moderniin kotiin. Jotkut ovat tarkkoja siitä, että jopa puulajin olisi huonekaluissa oltava samaa, mutta omasta mielestäni se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Jos joku kysyy Lampun mielipidettä sisustusvalintojen suhteen, hän voi sen sanoa, mutta ei mielellään. Makuja on niin moneksi. – Riittää, että itse tykkää esineestä. Kodin pitää olla omannäköinen, eikä siitä tarvitse kenenkään muun tykätä. Mokaa ei ole. Sitä paitsi jos kaikki kodin esineet miellyttävät omaa silmää, eivätkö ne kaikki silloin vähän sovi yhteen, hän haastaa. Antiikkikauppiaan lempimusiikkia on hiphop ja tekno. Jos Lampusta ei olisi tullut antiikkikauppiasta, niin ehkä laulaja tai autourheilija. Nuorena hän työskenteli hetken päiväkodissa ja hakeutui opiskelemaan alaa Åbo Akademiin. Vaikka lapsirakas onkin, työ lasten kanssa ei lopulta voittanut antiikin vetoa. – Antiikin myyminen oli aluksi harrastus, mutta päätin sitten, että ehkä se voisi olla ammattikin. Ala on muuttunut paljon verkkokaupan myötä, ja työ on nykyisin paljon mittaamista ja valokuvaamista. Myös messuilla käyminen on jäänyt pois. Ensimmäiset kymmenen vuotta kävin niillä paljon, mikä pakkaamisineen ja purkamisineen oli aika rankkaa. Tällä hetkellä Lamppu työskentelee myös muualla, ja pitää antiikkiliikettä avoinna sopimuksen mukaan. Ensi vuonna luvassa on taas säännölliset aukioloajat. – Poikani on lukiossa toista vuotta. Kun hän lähtee opiskelemaan, saatan muuttaa itsekin kauemmaksi. Mutta jos liike vain saa olla tässä jäljellä, aion jatkaa sitä silti.