Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Saaristomeren voisi pelastaa ravinteiden kierrätyksellä – Professori Kalervo Väänäsen mukaan korjaustoimia pitäisi tehdä erityisesti Varsinais-Suomessa

– Meillä on Gotlannin edustalla Euroopan isoin erämaa, eloton alue, professori, Turun yliopiston rehtori emeritus Kalervo Väänänen kuvasi Taivassalossa Saaristomeren tilaa. Väänänen oli kutsuttu alustamaan Saaristomeren kestävän kehityksen – iltaa, jonka järjestäjinä olivat Leader Varsin Hyvä ja EkoTeko-hanke. Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri kutsui Väänäsen vuosi sitten tekemään selvitystä Saaristomeren tilasta. Selvitys poiki teoksen nimeltä Saaristomeren sininen kirja. – Se on kirveellä veistetty malli, siitä mitä pitäisi tehdä, yli sataa asiantuntijaa Saaristomeren tilasta haastatellut Väänänen toteaa.   Yleisötilaisuudessa hän muistutti, ettei Saaristomeren rehevöitymisestä voi syyttää ketään. – Syyllisiä ei pidä etsiä ja jos etsitään, meidän kaikkien pitää katsoa peiliin. Tilanne on syntynyt tietämättömyyttämme. – 50-luvulta lähtien Itämeren valuma-alueelle on tuotu 40 miljoonaa tonnia fosforia. Sitä on meressä yli neljä miljoonaa tonnia. Saaristomerta rehevöittävät fosfori ja typpi, mutta fosfori on hyvä meren tilan indikaattori. Tukholman yliopisto on tutkinut ravinteiden lähteitä. 33 prosenttia ravinteista on luonnollista alkuperää, 45 prosenttia on kertynyt viimeisen 60– 70 vuoden aikana. Se on niin kutsuttua fosforiperintöä. 14 prosenttia on pintavalumaa pelloilta ja hulevesistä, kahdeksan prosenttia pistekuormitusta rannikkoyhdyskunnista. Väänäsen viesti oli, ettei Saaristomeri parane, jos puutumme vain pintavalumaan ja pistekuormitukseen. Korjausliike on liian hidas. – Tänne kun ajelin, näin kipsikasoja pelloilla, Turusta Taivassalon seurakuntakeskukseen ajellut professori totesi. Hänen mielestään Saaristomeren voi pelastaa vain fosforiperintöä poistamalla. – Varsinais-Suomi on tässä hot spot. Varsinais-Suomen pelloilla fosforipitoisuudet ovat keskimäärin suuria. Täällä virheet pitäisi korjata. Myös Puolassa ja Tanskassa on samantyyppisiä kuormitusalueita.   Saaristomeren siniseen kirjaan on listattu toimenpiteitä, miten Saaristomeren tilaa voitaisiin parantaa. Toimenpiteet perustuvat kiertotalousajatteluun. Ravinteita pitäisi Väänäsen mukaan poistaa Saaristomeren ja sen valuma-alueen muodostamasta ekosysteemistä biomassan talteenotolla maalta ja merestä. Biomassasta valmistettaisiin biokaasua, kierrätyslannoitteita ja biohiiltä. Biomassan lähteinä käytettäisiin lantaa, nurmibiomassaa ja järviruohoa. Viljelyksessä pitäisi satsata viljelymaan kuntoon, optimoida lannoitusta, perustaa lisää suojavyöhykkeitä sekä kosteikkoja niille soveltuville alueille. – Luonnonkalan käyttöä pitäisi lisätä. Kalastus on rinnastettava alkutuotantona maatalouteen, Väänänen listaa tarvittavia toimia. Villikalan syönti poistaa Saaristomerestä fosforia ja typpeä. Väänästä huolestutti kuitenkin ammattikalastajien tilanne: – En ole tavannut yhtään alle 50-vuotiasta ammattikalastajaa. Ammatti on kuolemassa, ellemme syö enemmän villikalaa, hän totesi. Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri -projektin vetäjä Kari Veijonen kertoi, että Väänäsen selvitystyötä käytetään nyt pohjana keskusteluissa ministeriöiden sekä poliittisten päättäjien kanssa. Tavoitteena on saada julkinen valta mukaan Saaristomeri-projektiin. Myös Väänänen korosti, että esimerkiksi kierrätyslannoitteiden tuotantoon tarvitaan investointitukea. – Kierrätysmarkkinaa ei vielä ole, mutta paine on niin kova, että se kyllä syntyy.   Kalastajat eivät saa elantoa Saaristomeren kestävän kehityksen -illassa moni jakoi professori Kalervo Väänäsen huolen kalastajan ammatin katoamisesta. Kalatalousneuvos  Johannes Pelkosella oli asiaan ratkaisu. – Tunnen kalastusalaa 56 vuoden ajalta. Olisin kaivannut, että tässä Sinisessä kirjassa olisi otettu esille myös hylkeet ja merimetsot. Pelkosen mukaan kalastus ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa enää 90-luvulta alkaen. Syynä ovat hylkeitten ja merimetsojen vahvistuneet kannat. – Kalastajat vähenevät, kun saalista ei tule. Lisäksi ongelmana on pyydysten repiminen. Kun vahingot ja menetykset lasketaan, ollaan taloudellisesti suurissa euromäärissä. Takavuosina Varsinais-Suomen Kalastajaliiton toiminnanjohtajana työskennelleen Pelkosen mielestä hylje- ja merimetsokannat ovat päässeet ylisuuriksi. Hän ihmetteli, miten Suomessa vedotaan EU:n direktiiveihin, mutta ei Tanskassa ja Ruotsissa. – Jos kalastajat saisivat saalista, tulisi myös uusia kalastajia. Kun söisimme kotimaista villikalaa, merestä poistuisi fosforia ja typpeä. – Ei kaikkia hylkeitä ja merimetsoja tarvitse tappaa, mutta kantaa pitää rajoittaa, hän totesi puheenvuorossaan.