Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Monni-mummi innosti siskokset taiteen tekoon – Valokuvista ja akvarelleista syntyi näyttely Nousiaisten kirjastoon

Pehmeitä, kauniita värisävyjä, unenomaista vettä ja luonnon yksityiskohtia. Siskokset Pinja ja Roosa Jokinen onnistuvat vangitsemaan valokuviin herkkyyttä ja tunnelmaa. Kuviin sopivat hyvin rinnalle isoäiti Ritva Kajalan akvarellityöt. Kolmikolla on näyttely Nousiaisten kirjastossa syyskuun ajan. Teokset kokoaa yhteen näyttelyn nimi Väri, valo ja puu. – Meillä on ollut paljon materiaalia. Tosi useasti kun vaan levittää niitä eteensä esille, alkaa nähdä yhteensopivuuksia, Pinja kertoo. Isoäiti ei ole nimeltään mikään tavanomainen mummi 20-vuotiaalle Pinjalle, 14-vuotiaalle Roosalle tai kenellekään heidän serkuistaan. Monniksi häntä kutsutaan. – Kun Pinja, joka oli ensimmäinen lapsenlapseni, opetteli puhumaan ja yritti sanoa mummi, siitä tuli monni. Se on hyvä nimi ja jäi käyttöön, Ritva Kajala kertoo. Monni oli se, joka Pinjan innosti kymmenvuotiaana kuvaamaan, ja kaksikolla oli jo kolme vuotta sitten yhteinen näyttely kirjastossa. Vuosi sitten järjestelmäkameran otti käteensä myös Roosa, jolla niin ikään osoittautui olevan lahjoja. – Hänellä on selkeätä luontaista sommittelusilmää, enkä ole kauheasti häntä auttanut, Pinja kertoo. Järjestelmäkamera on molemmille ehdoton työväline, sillä sen säätömahdollisuudet auttamat saamaan kuviin esiin täsmälleen sen, minkä itse jo etukäteen näkee. Pinja kertoo käsittelevänsä kuviaan jonkin verran, mutta Roosa luottaa enemmän kuvan alkuperäiseen voimaan. Näyttelyn kuvia on otettu muun muassa Kallavuorelta ja mökiltä Uudestakaupungista. Pinja inspiroituu erikoisista sääolosuhteista ja valosta, Roosa myös sosiaalisessa mediassa näkemistään kuvista. Molemmille myös musiikki on tärkeää. Roosa soittaa kitaraa ja Pinja kouluttautuu klassiseksi muusikoksi instrumenttinaan klarinetti. Ritva Kajalan pitkä taideharrastus sai tähän näyttelyyn uuden muodon, sillä hän on maalannut kimpilevylle. – Meillä on ollut vuosikymmenet niitä laatikollinen. Akvarelli ei ota puuhun, tai sitten puu imee sen kokonaan niin, etteivät värit näy. Pohjusteen ja apuaineiden kanssa maalaaminen onnistuu. Puupinnassa vesiväri käyttäytyy ihan eri tavalla kuin paperilla, ja se on ollut tosi mielenkiintoista, hän kertoo.