Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Taiteilijan vammaisuus ei näy lopputuloksessa

Kun Turun Kynnys ry:n galleristi ja taideohjaaja Hilkka Huotari kyselee näyttelylle paikkaa, hän ei koskaan ota puheeksi tekijöiden vammaisuutta. Se, että taide on syntynyt ehkä otsaan kiinnitetyn sivellintelineen avulla, tekijä kulkee pyörätuolilla tai on vaikkapa kuuro, ei näy taiteessa. Silti ennakkoluuloja on. – En puhu vammaisuudesta mitään ennen kuin on pakko keskustella siitä, onko tilassa liikuntarajoitteita, jotka estäisivät tulomme. Ihmiset eivät tahdo tajuta, että lopputuloksessa ei ole merkkiä ”vammaisen tekemä”, Huotari kertoo. Huotari on työskennellyt Kynnyksessä vuodesta 2003. Hänellä on Barkerin tehtaalla Turussa ateljee, jossa oman taiteen tekemisen lisäksi ohjaa kaksi kertaa viikossa taideryhmää. Kynnyksen toimistolle mahtuu väkeä kerralla vähän enemmän, ja siellä taideharrastajat kokoontuvat kerran viikossa. – Olen ohjannut aiemmin kaikille avoimia ryhmiä ja nyt vammaisille tarkoitettuja. Ero on siinä, että terveet ihmiset työskentelevät itsenäisesti, mutta erityisryhmissä on joko oma avustaja mukana tai pienemmissä asiossa minun avustajani auttaa. Kun olen itsekin erityisryhmään kuuluva, se ei ole niin suuri juttu, Huotari kertoo. Huotari sairastui itse kahdeksanvuotiaana polioon, josta jäi pysyviä vaurioita kehoon. Taidetta hän alkoi tehdä ensin lapsuudenkodissaan Pohjanmaalla niillä välineillä, joita oli saatavilla. – Maalasin Miranolilla esimerkiksi koristeita oveen ja kakluuniuuniin. Kun muutin Helsinkiin, pääsin taidekauppoihin. Löytyi oikeita aineita ja välineitä, joilla aloin opetella maalaamista, hän kertoo. Taiteesta tuli vahva osa Huotarin elämää, vaikka hän ammatinvalinnanohjaajan suosituksesta menikin kauppaopistoon ja päätyi työskentelemään kirjanpitäjänä. – Hän sanoi, että miten kuvittelet eläväsi taiteella, kun ei sillä elä terveetkään. Onneksi ennakkoluulot ovat niistä ajoista vähän hälvenneet, hän sanoo. Kynnys ry on perustettu edistämään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista. Kulttuuri näyttelee suurta osaa yhdistyksen toiminnassa, ja jäseniä kannustetaan osallistumaan yhteiskuntaan niin taiteen tekijöinä kuin kokijoinakin. Turun taideryhmissä on mukana vuoden aikana kolmisenkymmentä harrastajaa. Huotari valmistelee heidän kanssaan näyttelyä lokakuuksi Kulttuurikeskus Cruselliin Uuteenkaupunkiin, mutta sitä ennen taiteesta pääsee nauttimaan jo syyskuun ajan Kalannin kirjastossa. – Täällä meitä on mukana kymmenen taiteilijaa. Näyttelyn teemaa pohdittiin yhdessä, ja nimeksi tuli Maailmat silmissäni. Se tarkoittaa ainakin sitä, että näyttelyssä on kaikenkirjavaa. Tekniikkana on öljyvärit, akryylimaalit, veisto, piirtäminen ja vähän harvinaisempi Raffaello-stucco. Huotari on itse ihastunut stucco-maalaukseen, jossa kuva maalataan pigmenttijauheella märälle kipsistä ja marmorijauheesta sekoitetulle laastille. Työ saippuoidaan marseillesaippualla ja kiinnitetään kuumalla raudalla. – Lopputulosta ei voi liikaa suunnitella, koska siitä tulee mitä milloinkin, Huotari kertoo.