Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Elviira Davidow palaa juurilleen

Vehmaalainen taiteilija Elviira Davidow on viettänyt tämän vuoden kotona lastensa kanssa, mutta tällä viikolla edessä on ollut paluu työelämään. Työpöytää koristaa jo kahden uuden käsikirjoituksen alku. – Yritän suunnata takaisin juurilleni, eli erikoistumaani varjoteatteriin, tiivistää Davidow. Davidowin projekteista suurin osa on sijoittunut pääkaupunkiseudulle tai Turkuun, mutta nyt toiveena olisi myös työn puolesta olla tiiviimmin osana kotiseutua. – Toivoisin, että uusia esityksiä voitaisiin esittää täällä. Monikulttuurisessa perheessä elänyt Davidow ammentaa taustaansa myös tekemässään taiteessa.   Esittävän taiteen saralla Davidow on ehtinyt kokeilla monenlaista, kuten tanssia ja teatteria. Tanssin ja nukketeatterin lisäksi Davidow on opiskellut Mynämäellä muinaistekniikkaa ja ollut mukana käsityöprojekteissa, kuten pääkoordinoijana ja kehittäjänä Käsiin kirjottu -hankkeessa. Davidow on työskennellyt melkein aina yhteiskunnallisen taiteen parissa ja yhteisötaide on lähellä taiteilijan sydäntä. – Yhteisötaiteessa tehdään kulttuuria jotain yhteisöä varten. Se on hieno taidemuoto, jota pystyy soveltamaan hyvin. Olisi kiinnostavaa tehdä myös Vehmaalla yhteisötaidetta. – Olen työskennellyt paljon köyhyyden ja eriarvoisuuden ympärillä ja tehnyt erilaisia projekteja työttömien nuorten ja Itä-Euroopan romanien kanssa, Davidow jatkaa. Tarkoituksena olisi nyt kuitenkin palata suurimman intohimon, eli varjoteatterin pariin. Varjoteatterissa varjoja heijastetaan valkoiselle kankaalle. Siinä leikitellään pimeydellä ja valolla ja sen uskotaan olevan nukketeatterin ensimmäinen muoto. Varjoteatteri on palvellut alunperin uskontoa ja sen juuret löytyvät Kiinasta ja Intiasta. Varjoteatteri on myös filosofinen taidemuoto. – Varjoteatteri on mystinen, lumoavan kaunis ja henkevä taidemuoto, jolla on valtavan pitkä historia. Tällä hetkellä toinen suunnitteilla olevista esityksistä on suunnattu aikuisille, toinen on puolestaan lapsille suunnattu jouluesitys. – Tällä hetkellä kirjoitan käsikirjoituksia sekä alan tekemään varjonukkeja, mutta samaan aikaan olisi myös tarkoitus tehdä kunnon nettisivut.     Monikulttuurisuus on Davidowin elämässä läsnä kaikkialla, niin perhe-elämässä kuin taiteessakin. Esimerkiksi jouluesityksessä koetaan kuuden eri kulttuurin joulutarina, kun äiti lähettää kuusi tyttäristään maailmalle tehtävään löytää jouluksi joulutarina. Davidowin omassa perheessä puhutaan suomen lisäksi englantia ja romaniaa. Perhe-elämä on kuitenkin ollut monikulttuurista jo lapsuudenkodissa. Davidowin isä on amerikanjuutalainen ja äiti karjalais-venäläiset sukujuuret omaava suomalainen. Davidow vietti elämänsä kolme ensimmäistä vuotta Moskovassa, sillä sukujuuristaan kiinnostunut äiti lähti Venäjälle opiskelemaan taidehistoriaa. – Venäläinen kulttuuri on vaikuttanut minuun vahvasti ja omassa taiteessanikin näkyy jollain tasolla venäläinen estetiikka ja jopa lyyrinen tapa esittää. Davidow myös kokee, että monikulttuurisen taustansa ansiosta hän uskalsi nuorena lähteä opiskelemaan taidetta niin Tshekkeihin, Alankomaihin kuin Espanjaankin. – Monikulttuurisuus tulee perheestä, mutta myös siitä, että ollaan asuttu eri kulttuureissa. Taustansa ansiosta Davidow kokee, että hänen on tietyissä asioissa helpompi nähdä normien läpi. Hän korostaakin, että tärkeä perheeltä saatu lahja on kyky kuunnella kärsivällisesti tarinat muiden ihmisten takaa. – Jokaisen ihmisen takana on tarina ja ennen kuin sä tiedät sen tarinan, sä et voi arvioida mitään. Ennakkoluulo on luulo ja luulo ei ole tiedon väärti.