Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tutkijalta sujuu silakan perkuu sormin – Sanna Kupila on viettänyt yli 50 kesää Hakkenpäässä

Koulussa kotitalousopettaja näytti, miten silakka perataan saksia käyttämällä. – Kysyin, että saanko sittenkin perata sormin, Sanna Kupila muistelee lapsuuttaan. Kupila oli oppinut perkaamaan ja tikuttamaan silakat Hakkenpäässä. Taidot näppäräsormiselle tytölle opetti isoäiti, joka oli ollut kalansavustajana. Hakkenpäässä Kupila oppi paljon muitakin perinteisiä työmenetelmiä, jotka eivät muuten olisi tuttuja kaupungissa asuvalle tutkijalle. – Isoisä osti Härmälän tontin 1960-luvun lopulla. Härmälän torppa oli huonokuntoinen, ja se purettiin ja isoisä rakensi tämän mökin. Kun vanhemmat olivat töissä kesällä Turussa, Sanna vietti siskonsa kanssa kesät isovanhempien mökillä Hakkenpäässä. Ympärillä oli pikkuserkkuja, mökkiläisiä ja taivassalolaisia lapsia. – Taivassalo ja Hakkenpää oli lapsuuteni mansikkapaikka ja on sitä yhä. Yksi rakkaimmista muistoista on Kissakoulu: – Meillä oli kuuden tytön ”kerho”, jolla oli kissamaisia kokoontumisia. Me kissakoululaiset kokoonnumme yhä edelleen, nyt tähän kissakouluporukkaan on vaan liittynyt mukaan kolleja. Hakkenpää on kuulunut Kupilan kesään yli 50 vuotta. Rakennustutkija on ollut aktiivinen myös Hakkenpään kyläyhdistyksessä. Pari vuotta sitten hän sai idean pikkuserkkunsa Mari Jarantin kanssa, että Hakkenpäähän voisi suunnitella luontoreitin tai kulttuurireitin. Naiset toteuttivat ideansa ja nyt kyläreitti on haettavissa Citynomadi-sovelluksesta.Tut – Olen ollut mukana tekemässä kulttuurikuntoilupolkua Turussa Pansioon ja Ruissaloon, niin Hakkenpään reittiä oli helppo suunnitella. Kupilan isovanhempien jälkeen Hakkenpään mökki siirtyi hänen äidilleen, ja seitsemän vuotta sitten Kupila osti sen äidiltään. Kupila sanoo, etteivät hänen omat lapsensa oikein enää mökillä viihdy. Tänäkin kesänä poika on viettänyt enemmän aikaa Turussa ja tytär on lähdössä töihin Japaniin, kunhan korona sallii. – Tämä toispaikkaisuus sopii meille keski-ikäisille, joiden ei tarvitse lähteä enää edes lasten koulun takia kaupunkiin. – Olen viettänyt tänä vuonna aikaa Hakkenpäässä harvinaisen paljon etätöitä tehden. Tuntuu ihanalta, kun sunnuntai-iltaisin voi jäädä tänne ja työpäivän jälkeen pulahtaa mereen. Kupilan sydämeen sattuu joka kerta kun hän näkee maaseudulla kauniin, vanhan talon tyhjillään. – Tuntuu kuin minun pitäisi ostaa jokainen talo, vaikka enhän minä sitä voi tehdä, hän hymähtää. Taivassalon keskusta on vuosien saatossa muuttunut. Vaikka Kupila rakastaa vanhoja rakennuksia, myös uusi seurakuntakeskus miellyttää häntä. – Onhan se tyylikäs. Keskustassa pitäisi kuitenkin tehdä jotain muutakin, sillä alkaahan se olla rapistunut. Esimerkiksi Mäkilän vihreä talo pitäisi kunnostaa. Kupila toivoo, että vanhan seurakuntakodin ostaa joku, joka osaa arvostaa sen historiallista arvoa. Seurakuntakoti on suojeltu lailla, mutta sisäinteriööriä ei ole. – Sekin on kaunis. Toivottavasti uusi omistaja säilyttää sen. Myös Hakkenpään kyläraitti ansaitsisi enemmän huomiota. Kupila uskoo, että turistit ihastuisivat kyläidylliin, jos vain löytäisivät sinne. Ainakin Kupilan oma sydän halajaa Hakkenpäähän, aina kun Turusta pääsee lähtemään. – Vaikka olen syntynyt ja asunut Turussa, murteenikin on vakkasuomalaista, hän toteaa.     Työ: rakennustutkijana Turun museokeskuksessa Ikä: 53 Asuu: Turussa, kesät Taivassalossa Perhe: puoliso, tytär ja poika Harrastukset: kuntorastisuunnistus ja Street-O-kaupunkisuunnistus, lukeminen Unelmoi: Että voisi viipyä kaamosaikana Lapissa niin pitkään, että näkisi riittävästi revontulia. Motto: Kyllä se siitä suttaantuu. Tätä et tiennyt: Toimin museokeskuksessa myös kustannustoimittajana, toimitan julkaisuja.