Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Metsälinnalaiset fillaroivat rinnakkain Maskun raitilla

Onhan noita kahdestaan samalla polkupyörällä liikkuvia parivaljakoita nähty. Tuplapoljennassa on yleensä kyse tandemista, jossa pyöräilijät istuvat peräkkäisissä satuloissa. Maskussa katseita on tänä kesänä kääntänyt toisenlainen kimppafillari: Tukena Oy:n Metsälinnan asumispalveluyksikön väki on polkenut juhannusviikosta saakka side by side -pyörällä. Ulkomaan murteella nimetty menopeli voitaisiin ehkä suomentaa rinnakkaispolkupyöräksi. Tosin metsälinnalaiset ovat keksineet nokkelamman ja ytimekkäämmän nimen: kulkuneuvo on sbs-pyörä. – Se on hyvä pyörä. Sillä pääsee pidemmälle kuin kauppaan tai kirjastoon, Jenna Uschanov sanoo. – Sukkia myymällä keräsimme rahaa. Onneksi saimme tukea, sillä muuten rahaa ei olisi ollut tarpeeksi, Olli Talonen toteaa. Polkupyörän ajotietokone kertoo, että laitteella on ajettu jo reippaasti yli 600 kilometriä runsaan kahden kuukauden aikana. Sekin paljastuu, että huippunopeus on ollut 42,9 kilometriä tunnissa. Talonen arvelee, että ennätysvauhti saattaa olla hänen noteerauksensa. – Kyllä jalkavoimia sen verran löytyy. Talon asukkaista pyörää kehuu myös Leevi Vartiainen . – Pyörällä on kiva ajaa, vaikka voin ajaa myös omalla pyörällä. Tämä on kivaa vaihtelua. Ei se haittaa, vaikkei voi itse ohjata, sillä luotan kuskiin, Vartiainen vakuuttaa. Metsälinnassa on jo muutamana kesänä ollut rinnakkaispolkupyörä lainassa Turun kaupungilta. – Kun viimeksi vuokrasimme pyörän viikoksi, niin se oli sillä tavalla rikki, että sitä piti huoltaa ja korjata. Pyörästä oli enemmän harmia kuin iloa, vastaava ohjaaja Elina Ranne sanoo. Kun tuplafillari kiinnosti ja sillä oli vuokra-aikoina käyttöä, Metsälinnassa syntyi ajatus oman pyörän hankinnasta. Rahaa kerättiin sukkamyynnin lisäksi perinteisistä joulumyyjäisistä, joiden yhteydessä viime vuonna kävijöitä palveli myös joulukahvila. – Pyörä maksoi pikkuauton verran. Se on asukkaiden yhteishankinta. Lisäksi lahjoitukset olivat isossa osassa. Lähitienoon yritysten lisäksi euroapua tuli Maskun Lions Clubilta. Kun lenkille lähdetään, talon henkilökunnasta otetaan ohjaaja ja viereen istahtaa asukas toiseksi polkijaksi. Välillä matka etenee pelkällä lihasvoimalla, mutta tarvittaessa ajotietokoneesta voi napsauttaa avuksi sähkömoottorin tehoja. – Reviiri on laajentunut. Lähialueen lenkit on jo nähty, mutta nyt kauppakeskus ja Rivieran alue ovat polkemalla ulottuvissa, kun muuten olisi vähän turhauttavaa tilata taksikyytiä. Asukkaat tykkäävät vauhdista, joten usein he valitsevat sellaisia reittejä, joissa on kunnon mäkiä. Innokkaimmat ovat käyneet polkemassa kesän aikana lähes päivittäin. – Myös sellaiset asukkaat ovat olleet liikkeellä, jotka ovat viimeksi pyöräilleet lapsena. Tällä laitteella myös heikkojalkaiset pääsevät polkemaan ja saavat liikuntaa. Kun sähkömoottori on apuna, niin välttämättä koko ajan ei tarvitse polkea. Kyllä hien saa pintaan niin, ettei tarvitse lähteä työpäivän jälkeen lenkille. Kun fillarireissu tulee puheeksi, niin yleensä Metsälinnassa on valmiina useampia lähtijöitä. – Riitaa vuoroista ei ole tullut, vaan aina niistä on sovittu. Lisäksi osalla asukkaista lenkit ovat lyhyitä. Kun vuokrapyörä oli käytössä vain viikon, niin silloin oli melkein pakko lähteä syksyn vesisateeseen toppatakki päällä. Talon omalla pyörällä ei tarvitse välttämättä ajaa huonossa kelissä, Ranne toteaa. Koronakevään rajoitusten jälkeen menopelin hankinta aiheutti Metsälinnassa tavallistakin juhlavampaa tunnelmaa. – Pyörälenkit ovat samalla ohjaajan ja asukkaan kahdenkeskistä aikaa. Ajaessa pystyy hyvin rupattelemaan. Metsälinnan 15 asukkaalla on myös henkilökohtaisia avustajia, joiden kanssa voi lähteä polkemaan. Sama pätee myös omaisiin, mutta he eivät ole vielä uskaltautuneet tarttua ohjaimiin.