Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kustavi asutti Seiskarin evakkoja

Suomenlahden itäpäässä sijaitsevan Seiskarin saaren asukkaiden perilliset esittelivät esi-isiensä ja saaren historiaa Kustavin Kilpi-viikolla lauantaina. Ensimmäiset Seiskarin evakot saapuivat Kustaviin touko-kesäkuussa 1940. Samalla vuosikymmenellä Kustavissa asui lähes 300 seiskarilaista mukaan lukien evakkoon jälkeen syntyneet. Suurin osa Seiskarin asukkaista säilyi oman seurakunnan kirjoissa sen lakkauttamiseen asti vuonna 1949. Seiskarilaisia asutettiin ensihätään Kivimaan Tuulentupaan ja työväentalolle, sittemmin yksityisasuntoihin Vartsalaan, Isoluodolle ja Kivimaalle, vähäisempiä määriä myös Kevoon, Kaurissaloon, Rahiin, Anavaisiin, Vuosnaisiin, Koelsuuhun, Langstetiin ja Lypyrttiin. Kustaviin tulleiden seiskarilaisten tyypillisiä sukunimiä olivat Eskola, Heikkola, Herrala, Hotanen, Kiili, Kujala, Kuparinen, Laine, Luotsi, Marttila, Niemelä, Niitonniemi, Pajunen, Pöllänen, Rytkölä, Saarela, Salakari, Simola, Sorvari ja Ämmälä. Kustavissa oli 1940-luvulla viisi kansakoulua, joissa kävi noin 70 Seiskarissa syntynyttä lasta. Eniten seiskarilaisia lapsia kävi Vartsalan, Isoluodon ja Kivimaan kouluissa. Vuosina 1940–1955 kävi Kustavissa 45 nuorta Seiskarissa syntynyttä rippikoulun. Ainakin kuusi seiskarilaista miestä avioitui kustavilaisen vaimon kanssa ja kolme Seiskarin naista otti miehen Kustavista. Kustaviin on haudattu 70 Seiskarissa syntynyttä henkilöä, joista kolme on saanut viimeisen leposijansa sankarihautausmaalta. Lisäksi on Kustaviin haudattu joitakin evakkoon lähdön jälkeen syntyneitä seiskarilaisten lapsia ja muualla syntyneitä puolisoja. Tällä hetkellä Kustavin hautausmaalta voi löytää noin 30 seiskarilaisen hautakiven, joihin on kaiverrettu synnyinsaaren nimi. Tällä hetkellä Kustavissa on enää vain yksi alkuperäinen seiskarilainen, kertoivat Kustavissa Seiskarin saaren historiaa ja perinnettä esitelleet Seiskari-seuran aktiivit. Suurin osa vuonna 1939 Seiskarista evakkoon lähteneistä saarelaisista sijoitettiin merellisiin kuntiin Kustaviin, Rymättylään ja Merimaskuun. Ammatillisesti seiskarilaiset ohjattiin tai ohjautuivat kalastajiksi, merivartijoiksi tai yleisesti merellisiin ammatteihin. Kalastustiloja ei kuitenkaan Kustavissa ollut tarjolla, ei myöskään viljelymahdollisuuksia eikä teollisia työpaikkoja. Niinpä suurin osa Seiskarin siirtolaisista muutti pois Kustavista jo 1940-luvulla. Miten seiskarilaiset otettiin Kustavissa vastaan, sen kysymyksen edessä Seiskarin perinteiden jatkajat katselevat hetken toisiaan. – Ryssiksihän heitä ensin nimiteltiin, mutta kai heidät alkuhämmennyksen jälkeen hyvin otettiin vastaan. Vielä 1960-luvun alussa Kustavissa asui noin 50 seiskarilaista. Lähimmät seiskarinkoirat löytyvät Kustavista katsoen Uudestakaupungista ja Merimaskusta kertovat Seiskari-seuran jäsenet Kustavin Tuulentuvan pihamaalla. Seiskari-seura on järjestänyt yhteismatkoja Seiskarin saarelle 1990-luvulta lähtien, mutta vuonna 2003 saarella vierailu kiellettiin. Saari on nykyisin sotilasaluetta, mutta ei ole tykistötukikohta.