Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kumiveneellä kohti seikkailuja – Urheilevan miehen aika ei tahdo riittää nukkumiseen

Yhdeksän vuotta sitten kolmella merimiesopiskelijalla pälkähti päähän neronleimaus Tallinnan-risteilyllä. Mitä jos tehdään Facebook-tempaus siitä, että soudettaisiin kumiveneellä Helsingistä Tallinnaan? Edellisenä kesänä korpilahtelainen Kaivuri-Jukka eli Jukka Mutanen oli ajanut minikaivurilla Hangosta Kuusamoon kuukaudessa, kun oli saanut tempaukselleen yli 50 000 tykkäystä. – Ajateltiin, että tuo nyt oli vähän iisiä ja riskitöntä, ja itse teemme sellaisen merimiehille sopivan oman version. En kylläkään uskonut, että saisimme tarpeeksi tykkäyksiä, Teemu Rinne kertoo. Niin vain 25 000 tykkääjän raja meni rikki, joten olihan se lähdettävä matkaan. Yksi kolmikosta jäi reissusta pois, mutta Teemu ja Jussi Poikonen työnsivät kumiveneen vesille Helsingin Kaivopuiston läheltä heinäkuussa vuonna 2011. – Pääsimme noin 15 kilometriä ennen kuin matka tyssäsi. Tuulen nopeus oli 11 m/s, jouduimme ristiaallokkoon ja ajauduimme laivaväylälle. Melkein jäimme purjelaivan alle, ja risteilyalus kulki vierestä. Pelastauduimme armeijan saareen, vaikka sinne oli maihinnousu kielletty, Rinne kertaa. Tuuli oli vienyt kaksikko sen verran länteen, että paluureitti kulki Lauttasaareen. – Olihan se hullu temppu, enkä lähtisi uusiksi. Kuutisen tuntia tuli merellä pyörittyä.   Lappeenrannassa syntynyt Rinne haaveili jo 12-vuotiaana lähtevänsä isona merille. Rauman merimieskoulusta valmistumisen jälkeen hän työskenteli tankkilaivoilla, mutta seikkailuitta ei sekään ura urjennut. – Oli huono tuuri, sillä hinaaja levisi avomerellä Suomenlahdella ja jouduimme tuuliajolle. Jäimme jäihin jumiin ja toinen rahtilaiva ajoi päin. Rinne oli törmäyksen aikaan perämiehen seurassa komentosillalla vahtivuorossa. Isompaa vaaraa ei tapahtuneesta aiheutunut. – Laitoin ensi töikseni kahvit tippumaan. Sen verran paljon oli jäätä, että sen päälle olisi tarvittaessa voinut helposti pelastautua, hän kertoo. Merillä olon hohto himmeni muutaman vuoden aikana. Rinne vaihtoi Helsinki-Vantaan lentokentälle lastaushommiin ja työskenteli jonkin aikaa myös Olympiastadionin remontissa kiviporaajana. Nyt hän on ollut töissä HKScanin broileriteurastamolla Raumalla pian neljä vuotta. Maaliskuussa hän muutti tyttöystävänsä luokse Vehmaalle. – Aamuvuoro teurastamolla alkaa jo kello 4.30, joten herään kolmen aikaan ja lähden ajamaan. Lihanleikkuuvuoro alkaa vasta 7.40, ja on ihan luksusta, kun silloin voi herätä kuudelta, hän kertoo. Kun pelaa salibandymaalivahtina UHV Bullsissa ja muutenkin urheilee vähintään viisi tuntia viikossa, aikaa ei oikein tahdo riittää nukkumiseen. – Saatan ottaa parin tunnin päiväunet, vaikka siitä tulee kohmeinen olo. Palautumisaikaa tarvitsisi enemmän, ettei urheilussa tule esimerkiksi revähdyksiä. Työssä on viikonloput onneksi aina vapaita, Rinne kertoo. Broileriteurastamolla tahti on kova, ja siksi puolen tunnin työrupeamaa seuraa aina puolen tunnin tauko. – Yhdessä vuorossa on 16 työntekijää, ja lintuja käsitellään 70 000, joskus enemmänkin. Noin kolmen sekunnin välein pitää osua koukkuun, Rinne laskee. Vehmaalle mies on kotiutunut hyvin. – Nyt haaveilen omakotitalosta lähiseudulla. Ikä : 27 Asuu: Vinkkilässä Vehmaalla Työ: teurastamotyöntekijä Raumalla Perhe: tyttöystävä Harrastukset: salibandy, kuntosali ja juoksu Tätä et tiennyt: pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan vuonna 2015 pelattuaan salibandya 26 tuntia putkeen