Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Koditon, uskonnoton, isänmaaton lapsi

Tämä näyttää olevan tähtäimessä tällä Esa Ylikoskella ja hänen poppoollaan, Vapaa-ajattelijoilla. On säälittävän harhaanjohtavaa, ehkä aivan tarkoitushakuista, ajatella tällaista yksittäisen kohteen tuhoamiseen tähtäävää jonkinlaisena vapaan ajattelun mallina. Vieläpä lapsiin kohdistuvana. Suomalainen hyvinvointi perustuu paljolti kristillisen arvomaailman mukanaan tuomaan ymmärrykseen. Luojaansa vakaasti luottaen on Suomi tiensä viitoittanut. Saatu hyvinvointi ei ole sattumaa. Me, jotka olemme olleet täällä jo melko kauan tiedämme jotain siitä, mitä tämä antaa ja mitä tämä kaikki on maksanut. Mikä luo kestävän perustan, minkä vakaa yhteiskunta tarvitsee. Se on perusta, joka antaa meille tasavertaisen kunnioitettavan itsen arvon ja kestävän itsetunnon. Me suomalaiset kärsimme sellaisen puutteesta. Sen puuttuminen saa ihmiset liikkumaan kaikenlaisten päämäärättömien aivoitusten perässä. Jopa meidän puoluepolitiikkammekin haparoi suossa, jossa periaatteet ovat luisuneet tavoittelemaan ties mitä omiaan. Vuosia sitten alkoi ilmetä lisääntyvää välinpitämättömyyttä. Tavaran palvontaa. Niin piti alkaa elämään velaksi, että sitä saadaan nopeammin. Saatu on. Vaikka viisaat ovat jo selvillä siitä, että tavaran perustoille ja sen kasvulle on loppu näköpiirissä, on tutkittua tietoa siitä, että pojilla ensisijaisen tärkeä tavoite on nimenomaan palkkaus. Meistä vanhemmistahan he mallinsa ottavat. Mitä kauemmas tätä mennään, sitä jyrkempi sen alasajo. Tällä tiellä ei ole risteyksiä, vai onko? Laadullinen elämä perustuu hyviin arvoihin. Se mitä me teemme ja arvostamme muovaa mallin lapsiimme. On ratkaisevan tärkeää, minkä mallin he meiltä saavat. Lapsillemme olemme velkaa sen hyvän, mitä itse olemme saaneet. Miten kiitollinen olenkaan vanhemmilleni ja koululleni siitä, että sain silloin kuulla tämän vaihtoehdon olemassaolosta. En mitenkään olisi selvinnyt ilman luottamusta Luojaani maailmalla kulkiessani. Jostain kumman syystä meillä kaiken tavaran keskellä näyttää olevan pula jostain mikä on heti uutta ja erilaista. Liekö siitä johtuvan, että kaikenlaiset pikkuporukat ovat isosti äänessä ja saavat näkyvyyttä. Vaikka tänään sanot mitä, on joku heti ottamassa nokkaansa. ”Tavalliset” ihmiset elävät arkeaan ja ahkeroivat työssään, mutta he eivät juuri tuo esiin näkemiään epäkohtia. Moni ei edes tiedä, miten sen tekisi. Sama oikeus puhua on enemmistölläkin, eikä sen tarvitse eikä pidä heilua satunnaisten pikkuporukoiden tahtipuikoissa. Niitä on aina ollut ja tulee olemaan. Elämä on tullut monimutkaisemmaksi. Perusasiat eivät muutu koskaan. Hyvä on hyvää ja huono on huonoa. Kaunis kaunista ja ruma rumaa. Ruma kielenkäyttö ja välinpitämättömyys ei ole puolustettavissa. On kovasti valitettavaa, miten sellainen vie alas henkilön arvokuvaa. Miksi toiselle on niin tärkeää saada kanssaihminen johdettua pois tieltä, joka on aikojen saatossa hyväksi havaittu? Todella ikävää luettavaa muka ”arkaluontoisesta” asiasta, kun on kysymys ensiarvoisen tärkeästä kunnia-asiasta, johon meillä kaikilla on vertaansa vailla oleva oikeus. Mahdotonta edes kyetä kuvittelemaan, missä tilassa maamme olisi ilman kristinuskoa. Haluan nostaa äänen hiljaisen ihmisen ja kauniin elämän puolesta. Haluan nostaa äänen viestejä vastaan, jotka päähänpinttymillään määrätietoisesti pyrkivät rapauttamaan yhteisömme perustoja. He neuvovat meitä rikkomaan kotimme, mutta mitään heillä ei ole tarjota tilalle. Elämän perusta ei ole rakennettavissa materiaaleista. Valinnan vapaushan meillä on aina. Seuraamusten vapautta ei koskaan. Olkaamme ylpeitä siitä, että elämämme perusta on kristinusko ja luottamus Luojaan. Ei se mikään salaisuus ole. Veikko Harala