Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Metsurin ja kahden hevosen työporukka teki nättiä jälkeä – Nousiaisten kirkon lähimetsä harventui ekologisesti

Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon lähimetsässä ryskyi tällä viikolla kahden päivän ajan. Joukko kookkaiksi kasvaneita kuusia kellahti kumoon ja aloitti taipaleensa energiapuuksi. Hakkuuaukea-alueilta tutut jättikoneet eivät kuitenkaan maineikkaan kirkon naapurustossa pörränneet. Hevosmetsuri Miika Åfelt paiski hellekelissä pari pitkää päivää Amanda-tamman ja Pocas-orin kanssa. – Siinä tuli neljä tonnia energiapuuta parinkymmenen minuutin työn jälkeen, Åfelt ynnäili kuormaa purkaessaan. Åfelt arveli, että puun kokonaismäärä nousee 40–50 kiintokuutiometriin. – Alue oli vielä 100 vuotta sitten peltoa. Nyt osa puista on jo sen verran lahonneita, että ne ovat vaarallisia. Kun aluetta ennallistetaan, niin samalla on kyse estetiikasta. Nousiaisten kirkko on huikea paikka ja nyt se saadaan paremmin näkyville. Åfeltin mukaan juuri erikoiskohteissa hevosmetsuria tarvitaan. – Hevonen on galaksin tehokkain vetäjä painoonsa verrattuna. On laskettu niin, että hevonen vetää tasaisella maalla kymmenen kertaa oman painonsa. Tämä taivaallisen konepajan tuote ei jätä ruopimisjälkiä. Åfelt korosti juuri sitä, kuinka siistiä jälkeä yhden miehen ja kahden hevosen työporukka pystyy tekemään. – Jos metsässä on 40 tonnin työkone, niin pinta-alasta 20–30 prosenttia jää ajourien alle. Näky on lohduton, kun koneilla syntyy rujoa jälkeä. Ei hevosmetsuri tietenkään pärjää tehokkuudessa koneille isoissa kohteissa. Nousiaisissa Åfelt, Amanda ja Pocas huhkivat 10-tuntisia työpäiviä. – Ei tällainen helle vielä hommia haittaa. Aloitimme jo aamuseitsemältä, kun oli vielä viileämpää. Parin tunnin välein pidämme taukoja niin, että hevoset pääsevät juomaan, syömään ja hetkeksi huilaamaan. Kevyempää tämä on hevosille kuin peltotyö. Kolmikon puuhat kiinnostivat niin, että paikalla piipahti vähän väliä päivähoitolasten ja koululaisten ryhmiä. Hevosmetsurin uran Miika Åfelt aloitti hieman erikoisesti vuonna 1994. – Ostin ensimmäisen hevosen salaa vanhemmiltani. Kun tämä paljastui, niin ei siitä sen kummempaa seurannut, koska kovapäinen poika oli hankinnan tehnyt omilla rahoillaan. Sain oman hevoseni mukaan myös armeijaan Niinisaloon ja metsäkouluun, Åfelt muisteli. Nyt Åfeltilla on kuusi hevosta, joista puolet on aktiivisesti metsätöissä. – Tämä on kutsumusammatti, joten homma jatkuu niin kauan kuin kuntoa riittää. Siitä saa olla kiitollinen, että töitä on tarjolla valtavasti. Tämä johtuu osittain ammattikunnan pienuudesta, mutta myös siitä, että ihmiset ovat heränneet ajattelemaan ekologisemmin. Åfeltin mukaan Suomessa on vain kourallinen ammattimaisia hevosmetsureita. Sitten on isompi joukko niitä, jotka käyttävät hevostyövoimaa omissa metsissään. Åfeltin hevoset tekevät metsätöiden lisäksi myös muuta keikkahommaa. – Kuljetamme esimerkiksi hääpareja ja olemme mukana erilaisissa tapahtumissa. Välillä on päässyt unohtumaan se, kuinka monipuolinen eläin hevonen on.