Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Radio uutuutena

Radio sai Suomessa laajaa huomiota uutuutena varsinkin 1920-luvun loppupuoliskolla. Siltä ajalta on myös Vakka-Suomesta ja sen lähialueilta tietoja vasta yleisesti tutuksi tulleesta radionkuuntelusta. Suomessa toimi vuodesta 1923 alkaen useita radiotoimintaa edistäviä yhdistyksiä. Radion yleistymisen Suomessa on joskus katsottu alkaneen vuodesta 1925. Jotkut suomalaiset toimijat lähettivät omia radio-ohjelmiaan jo ennen 9.9.1926 toimintansa aloittanutta Suomen Yleisradiota. Kuuntelulupia yksityisten radiovastaanottimille hankittiin muutamien vuosien ajan kirjallisilla hakemuksilla. Pelkkää kuuntelua varten tarvittavien lupien haku voitiin jättää vaikkapa radioyhdistysten kautta hoidettavaksi. Lehdessä nimeltä ”Kunnallisia Tietoja Vakka-Suomen Kunnista” kirjoitettiin Vehmaalla käyttöön otetuista radiovastaanottimista joulukuussa 1926. Vehmaan uutisten joukossa silloin kerrottiin: ”Radiokuuntelulaitteita on Rautilaan tämän syksyn kuluessa pystytetty 8 kpl.” Samalla Rautilan vastaanottimista myös huomautettiin: ”Koneet owat kaikki warustetut kowaäänisellä laitteella, joten esitykset kuuluwat hywin ja selwästi läheltä ja kaukaa.” Helmikuun 1. päivästä 1927 kuuntelulupia radioille sai mutkattomasti lennätin- ja postitoimistoistakin. Uudenkaupungin lennätinkonttorista ilmoitettiin myönnetyn vuoden 1927 helmikuussa 14 radiolupaa. Niinkin pieni määrä jättää vaikutelman, että radionkuuntelijoita oli vielä harvassa. Tosin arveltiin, että luvittakin ohjelmia kuunnellaan. Turun yleisradioasema toteutti ensimmäiset koelähetyksensä elokuussa 1927. Se ryhtyi jälleenlähettämään Helsingistä ja ulkomailtakin tulevaa ohjelmaa, ja myös lähettämään omia ohjelmia.   Radion kuuntelu levisi myös sähköistämättömille alueille. Niillä radioita saattoi käyttää paristovirralla. Yksinkertaiset kideradiot olivat kuunneltavissa ilman virtalähdettä, saapuvat radioaallot kun sinänsä riittävät niille käyttövoimaksi. Yksi muistelus kideradion käytöstä Nousiaisissa on tallennettu Saksalan pienviljelijäyhdistyksen järjestämässä muistitiedon keruussa: Saksalassa kruununmetsänvartijan taloudessa kerrottiin kuunnellun radiolähetyksiä kidekoneesta kaksilla kuulokkeilla. Paristokäyttöinen radio oli tullut samaan talouteen hieman myöhemmin. Vierasperäisten radiotoiminnan käsitteiden vaihtamisesta suomalaisiksi keskusteltiin julkisuudessa. Yksi ehdotus oli, että radioaseman lähetyskonetta ruvettaisiin nimittämään singoksi. Radiovastaanottimelle samalla esitettiin nimitystä singotin. Radion alkuaikoina kaiuttimia sanottiin myös kovapuhujiksi. Radion putkia sanottiin lampuiksikin; puhuttiin 3-, 4- tai 5-lamppuisista radioista. Esimerkiksi Rymättylässä Pyytin tilalla ilmoitettiin myytävän syksyllä 1928 huutokaupassa muun ohella 5-lamppuinen radio.   Kun radiovastaanottimet olivat vielä harvassa, järjestettiin eri paikkakunnilla joskus yleisiä radionkuuntelutilaisuuksia. Mynämäessä Kotiteollisuuskoululle oli pääsy muun muassa joulupäivänä 1927 kuuntelemaan joulukirkkoa radiosta. Siitä tiedotettiin etukäteen lehdessä. Yksityisten omistamia radioita kerrotaan kuunnellun usein yhdessä naapurien kanssa; radio-ohjelmien kuuntelu yhdistyi helposti naapuriin tehtävään mutkattomaan vierailuun. Radio nopeutti urheilutulosten saamista jo ennen suorien lähetysten aikaa. Helmikuussa 1928 odotettiin tietoja St. Moritzin talviolympiakisoista. Niiden kisojen aikaan Vehmaalla nuorisoseura piti iltaman, jonka yhteydessä luvattiin kuultavan tulokset talviolympialaisista radion välityksellä. Radiolupien määrä oli Suomessa vuoden 1930 kohdalla 100 000. Se toki oli vasta alkua vastaiselle radiolupien määrien kehitykselle.