Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Oppivelvollisuuden pidentäminen on väärä lääke syrjäytymiseen

Hallitus käsittelee syksyn budjettiriihessä oppivelvollisuuden pidentämistä 18 ikävuoteen. Opettajat, kansanedustajat ja ex-ministerit ovat kritisoineet sitä laajasti, koska rahan käyttäminen siihen tarkoittaa säästöjä muualta koulutuksesta. Helsingin kaupungin virkamiesraportissa on arvioitu, että uudistus voi olla itse asiassa koulutusleikkaus, sillä hintalappu lienee reilusti hallituksen arviota korkeampi, jolloin ilman valtion lisärahaa kunnat joutuisivat säästämään suurentamalla ryhmäkokoja ja vähentämällä opetusta. Raportin mukaan uudistusta ei pidä toteuttaa, jos kustannuksia ei korvata kunnille kokonaan. Oppivelvollisuuden pidentäminen tarkoittaa sitä, että peruskoulun jälkeen jokaisen nuoren olisi mentävä joko lukioon tai ammattikouluun ja opiskeltava 18-vuotiaaksi asti. Tällöin kaikki kirjat ja työvälineet, kuten läppärit sekä koulumatkat maksettaisiin verovaroista. Muutos aloitettaisiin ensi syksynä 2021, kun koko koulujärjestelmä on käynyt läpi poikkeuksellisen korona-ajan etäopetusjaksoineen, joka on aiheuttanut osalle oppilaista aukkoja niin tietoihin kuin taitoihin sekä syventänyt ongelmia lastensuojeluperheissä. Resurssipula on näkynyt opetusarjessa vuosia. Isoissa lukioissa ryhmäkoot ovat niin isoja, että oppitunteja pidetään auditorioissa, kun taas pienissä säästetään kursseista; vieraiden kielten opetusta ei ole joka vuosi. Ammattikouluissa taas lähiopetuksesta ja soveltuvuuskokeista säästäminen tuottaa ammattilaisia, joilla ei ole perustaitoja työhön. Suomessa on kymmeniä tuhansia ns. NEET-nuoria, jotka ovat sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella. Heidän tilanteensa on inhimillinen että yhteiskunnallinen tragedia. Monilla on mielenterveysongelmia ja riippuvuuksia, jotka pahentavat syrjäytymistä. Toki enemmistöllä suomalaisista menee ihan hyvin. Sekä ihmisten oman tulevaisuuden että hyvinvointivaltion säilymisen kannalta jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa. Kun väestö vanhenee, huoltosuhde heikkenee ja verotulot pienenevät, tulevat sukupolvet ovat pulassa jo ilman koronakriisin aiheuttamia talousongelmia ja valtion velkaantumista. Uudistuksen suurin ongelma on se, että siinä hukataan resursseja niihin perheisiin, jotka eivät tarvitse tukea. Se on kallis koko ikäluokkia koskeva hanke, jossa ei ole kyse vain materiaalikustannuksista vaan esim. oppivelvollisuuden toteutumisen valvonnasta ja ohjaustunneista. Lukio-opettajana olen huomannut, että opiskelun arvostus ja motivaatio ovat kokeneet kovan inflaation 2010-luvulla. Monilla opiskelijoilla on lukioon tullessaan vaikeuksia lukea kokonaisia oppikirjoja. Lisäksi koulunkäynnin perusrutiinit, kuten tehtävien palautus ajallaan ovat osalla täysin opettajan holhottavana. Opiskelijoiden motivoiminen vaatii opettajilta useita rooleja motivaatiopuhujasta psykologiin. Tilanne pahenee, jos koko ikäluokka pakotetaan pysymään koulussa täysi-ikäiseksi asti. Tutkinnot eivät valmistu kahdessa vuodessa, joten pakotetut opiskelijat keskeyttänevät opintonsa. Harva viitsii toteuttaa toisten unelmia. Oppivelvollisuuden pidentäminen on väärä lääke suomalaisten koulutustason nostamiseen, koska sillä ei hoideta syitä vaan laastaroidaan haavaa. Annukka Kaatrasalo lukion aineenopettaja, Mynämäki