Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Vanhan liiton mies valmentaa – Kymmenottelijasta salibandymaalivahtien opastaja

– Myönnän, että olen vanhan liiton mies. Otan tämän kohteliaisuutena, sillä kaikkiin uusiin hömpötyksiin ei pidä lähteä mukaan, nousiaislainen Hannu Fälden sanoo. Kyse on urheilijoiden valmentamisesta. Entinen kymmenottelija on perehtynyt etenkin salibandymaalivahtien opastamiseen. Lisäksi Fäldenin tiimiin kuuluvat tällä hetkellä maskulais-naantalilainen beach volleyn tyttöpari ja nuori koripalloilija. – Valmensin myös maajoukkuetason yleisurheilijaa, mutta yhteistyö loppui. Tämä jäi harmittamaan, sillä valmennuksen pitäisi olla pitkäjänteistä. Fälden tarjoaa valmennusapua yli seurarajojen. Vakan alueella hän on mukana SBS Maskun ja mynämäkeläisen SBS Wirmon toiminnassa. – Koska en ole seurasidonnainen, valmennan nyt 7–8 yhteisössä. Parhaimmillaan vedin kesällä 19 treeniä viikossa. Valmennuksessa on 60 junnuikäistä salibandymaalivahtia. Fälden on torjunut lähes parikymmentä vuotta reikäpalloa sählyhöntsäsarjoissa. – Silti valmennuksessa lähdin täysin nollasta liikkeelle. Kävin kursseja, kun nyt TPS:n liigajoukkueessa ja nuorten maajoukkueessa pelaava poikani innostui maalivahdin hommista. Sanotaan, että maalivahti on puoli joukkuetta, mutta silti heidän valmennukseensa ei panosteta. Fälden kritisoi muutenkin salibandytreenaamista. – Laji on edelleen nuori. Suomessa on puolenkymmentä seuraa, jotka toimivat liigatasolla ammattimaisesti. Salibandyssa tehdään niin vähän fysiikkaharjoittelua, että treeneissä pitää turvautua kompromisseihin. Fälden toteaa, että Varsinais-Suomessa lähinnä TPS ja FBC Turku ovat niitä seuroja, joihin huipulle tähtäävän pelaajan on jossakin vaiheessa hakeuduttava. – Liian aikaisin seuraa ei kuitenkaan kannata vaihtaa. En tykkää värväämisestä, vaan maaseutuseurojen olisi annettava tehdä pohjatyö rauhassa. Turun seuroille on elinehto se, että pikkuseuroissa homma toimii. Kalevan kisoissa parhaimmillaan kymmenottelussa kuudenneksi sijoittunut Hannu Fälden haaveilee edelleen yleisurheiluvalmennuksesta. – Vaikka olen nyt mukana etenkin salibandyssa, niin kaikki mielenkiintoiset valmennustehtävät houkuttelevat. Haluaisin pitkäkestoisen yleisurheiluprojektin, jossa tavoite voisi olla kymmenen vuoden päässä. Hommia tehtäisiin rauhassa niin, ettei heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen vaihdettaisi valmentajaa. Etsin sellaista vähän valmiimpaa yleisurheilijaa, jonka kanssa voisi ryhtyä kunnolla harjoittelemaan, Fälden suunnittelee. Ottelussa lähes 7000 pistettä kasannut ja kiekkoa 51 metrin tuntumaan nakannut Fälden on juossut maratonin neljän tunnin pintaan, vaikka kuljetettavana on ollut yli 100 kilon kroppa. – Olen itse ollut hullu harjoittelemaan ja siksi vaadin myös valmennettavilta sitoutumista. Nykyään yleisurheilussa harjoitellaan liian lepsusti ja liian vähän. Kun lähdetään oikaisemaan asioita, perustyö jää puutteelliseksi. Myös vammat johtuvat pitkälti väärästä harjoittelusta. Fälden ei kummastele suomalaisen yleisurheilun tasokyykkäystä monessa lajissa, sillä treenivirheistä ja vähentyneistä harrastajamääristä syntyy yhtälö, joka näkyy tuloksissa. – Nyt hehkutetaan naispika-aitureita, mutta hekin ovat kaukana maailman terävimmästä kärjestä. Muutamia valopilkkuja on, mutta esimerkiksi keihäänheitto on samassa jamassa kuin mäkihyppy. Suomalainen ei enää koskaan juokse kymppitonnin maailmanennätystä. Palloilulajit vievät junnuja yleisurheilukentiltä. – Toinen syy on tämä yleinen elämänmeno. Ei e-urheilu ole urheilua ja vaikka sen lajin harrastajat ovat taitavia alallaan, vuoden urheilijaksi heitä ei pitäisi koskaan valita, vanhan liiton mies sanoo.