Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

1950-luvulla susiturvaa toivat tulitikut – Sutta ei pidä lähteä karkuun

Uudenkaupungin Lyökissä keväästä asti mökkeilleet Anja ja Aatos Lindström tietävät, että Pyhämaan susi liikkuu välillä heidänkin mökkinsä lähellä. Itse he eivät sitä ole nähneet, mutta naapuri on menettänyt sudelle lampaita. Joku oli mustahäntäisen, laihan suden nähnyt hiljattain myös heidän postilaatikkonsa luona. – Ei se meissä herätä pelkoa, mutta serkkuflikkani kanssa puhelin ja hän sanoi, että kyllä häntä kauhistuttaa lähteä marjametsään. Myös tytär lenkkeilee metsissä, mutta sinä päivänä kun susi oli nähty täällä, hän kulki maantietä pitkin, Anja Lindström kertoo. Susista ei Lindströmeillä ollut edes puheltu pitkiin aikoihin, mutta Pyhämaassa kulkeva yksilö nosti muistoja pintaan. Anja Lindström kertoo, miten hänellä ja ystävällä kulki lapsena tulitikkurasia mukana. – En sitä aiemmin muistanutkaan, mutta nyt se on tullut mieleen. Olimme ystäväni kanssa alta kymmenvuotiaita, kun äitimme olivat kehruutalkoissa. Kun ilta tuli, meille tuli heitä ikävä ja halusimme lähteä heitä vastaan. Ystäväni isä antoi meille tulitikkuaskin mukaan ja ohjeisti, että susi pelkää elävää tulta. Muistan, kuinka ystäväni sitten heilutteli ja rapisutteli tulitikkuaskia taskussaan tuon matkan ajan, Lindström kertoo. Myös Aatos Lindström muistaa, että 1950-luvulla oli ihan tavallista varustautua metsään tulitikkujen kanssa. – Minunkin äitini otti aina tulitikkuaskin mukaan, mutta mahtaako siinä mitään taikaa olla, hän pohtii. Nykyään tulitikkuja ei suden karkotukseen suositella jo paloturvallisuussyistä. Käytännön tilanteessa tulenraapaisusta tuskin on apua. – Ei se ole ihan tätä päivää. Jokainen tietää, että kun tulta yrittää sytyttää tulitikun kanssa, sehän kerkeää sammumaankin monet kerrat, Kalannin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Osmo Luotonen kommentoi. Luotonen vieraili Pyhämaan koululla keskiviikkona kertomassa koululaisille, mitä tulee tehdä, jos kohtaa suden. Uusi vierailu on suunnitteilla perjantaille, jolloin lapsille jaetaan uusikaupunkilaisen rautakaupan lahjoittamat hälyttimet. Hälyttimestä voi vetää tosipaikan tullen sokan irti, jolloin se alkaa pitää kovaa ääntä. – Jos näette suden, älkää lähtekö juoksemaan karkuun. Jos haluatte poistua tilanteesta, peruuttakaa rauhallisesti älkääkä näyttäkö pelkoa. Susi käyttäytyy samalla tavalla kuin koira eli juoksee perään. Ja isokokoinen koirahan voi vaikka kaataa, Luotonen ohjeisti. Susi pelkää vaistonvaraisesti kahdella jalalla kulkevaa. Vaikutusta voi tehostaa nostamalla kädet ilmaan, lyömällä niitä yhteen ja huitomalla. Ääntä saa ja pitää käyttää. – Ihminen näyttää silloin isommalta, ja susi lähtee yleensä karkuun. Muutenkin tiedetään, että metsäeläintä pääsee aika hyvin lähemmäksi konttaamalla. Se ei tunne lähestyjää uhkaksi, jos on matalana, Luotonen sanoo. Niin kauan kun susi Pyhämaassa ihmisten lähellä pyörii, lapsia ei tule päästää koiran kanssa lenkille, sillä koira kiinnostaa sutta. Luotonen kuitenkin korostaa, ettei vanhempien pidä ruokkia susihysteriaa. Pääasia on, että lapsi ymmärtää, ettei sutta kannata lähestyä tai päästää lähelle. – Lapsilla on tapana ajatella, että koiraeläin on hieno eläin, eivätkä siksi välttämättä osaa varoa. Lisää aiheesta:  Koulu alkoi susikyydein – Pyhämaan susi sai kaatoluvan   Juttua muokattu 13.8.2020 klo 9.25. Poistettu virheellinen maininta naapurin menettämien lampaiden määrästä. Yksi lampaista joutui suden syömäksi, kaksi jouduttiin lopettamaan ja neljäs löytyi myöhemmin kuolleena korppien avustuksella.