Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Häirintä ei ratkaise merimetso-ongelmaa – Kanta on vakiintunut Suomen rannikkoalueilla

Merimetsot eivät ole juuri lisääntyneet Suomen rannikkoalueilla viiden viime vuoden aikana. Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan tänä kesänä havaittiin vajaat 26 000 merimetsopesää. Määrä on vakiintunut viime vuosina samalle tasolle, mutta alueelliset vaihtelut voivat olla vuosittain hyvinkin suuria. – Perusongelma on se, että merimetsokanta on liian suuri ja yhdyskunnat sijaitsevat kalojen tärkeiden lisääntymisalueiden ja ammattikalastusalueiden läheisyydessä. Koloniat ovat samat kuin aiemminkin ja häirintätoimilla on pystytty estämään uusien syntyminen. Häirintä ei kuitenkaan ratkaise merimetso-ongelmaa, vaan siirtää sen muille alueille, Kustavin-Uudenkaupungin kalatalousalueen toiminnanjohtaja Petri Rannikko sanoo. Kalatalousalue sai viime vuonna Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta luvan merimetsojen häirintään, ampumiseen ja pesien hävittämiseen vuosina 2020–2022. Ely-keskuksen päätös sisältää kuitenkin runsaasti ehtoja. Esimerkiksi merimetsojen ampuminen on sallittu vain elokuun alusta syyskuun loppuun. Ampuminen ja pesinnän estäminen ovat kiellettyjä Natura 2000 -alueilla, luonnonsuojelualueilla sekä Urpoisten ja Tiiraleton merimetsokolonioissa. Suomessa oli tänä kesänä kahdeksan merimetsoyhdyskuntaa, joissa oli yli 1000 pesää. Yksi niistä sijaitsi Uudessakaupungissa, jossa suurimmassa yhdyskunnassa oli 1540 pesää. Airiston-Velkuan kalatalousalue haki keväällä merimetsojen häirintälupaa Mynälahden Loukkeenkarille. – Merimetsot jättivät kuitenkin saaren muutaman päivän jälkeen. Todennäköisesti kyseessä olivat nuoret linnut, jotka vasta harjoittelivat pesien rakentelua, toiminnanjohtaja Timo Saarinen arvelee. Laskelmien mukaan alueella oli tänä vuonna yli 1500 merimetsopesää. – Pesiviä merimetsoja oli siis yli 3000. Päälle tulevat nuoret pesimättömät linnut, joita on 40 prosenttia kokonaiskannasta ja uudet poikaset, joita on arvioitu kehittyvän lentokykyisiksi noin kaksi per pesä. Loppukesästä myöhäiseen syksyyn alueella on pohjoisesta muuttavia suuria merimetsoparvia. Lisäksi pitää muistaa, että merimetsojen ravinnonhakumatka voi olla jopa 20 kilometriä suuntaansa, joten naapurialueilta saadaan lisää nälkäisiä lintuja. Yleisesti ottaen merimetsojen lukumäärä oli viimevuotista suurempi. Tämä havainto tuli käytännössä jokaiselta, joka päivittäin merellä liikkui. Alueelle ei ole syntynyt viime vuosina uusia merimetsokolonioita. – Häirintätoimet ovat onnistuneet toistaiseksi. Tämän vuoden huhtikuussa oli vakava paikka Äijäkarin viereisellä Vähä-Kaskisen saarella. Sinne merimetsot tekivät noin 300 puupesää hyvin nopeasti. Mökkiläiset olivat havainnon jälkeen aktiivisesti saarella ja merimetsot siirtyivät johonkin muualle. Mynälahdella ja Taivassalon Rouhun aukolla oli myös uusia kolonioita rakenteilla, mutta ne saatiin häirinnällä lopetettua alkuunsa. Saarinen huomauttaa, että häirinnällä saadaan merimetsot vain siirtymään paikasta toiseen. – Kukaan ei halua haisevaa koloniaa mökkisaarelleen tai sen lähistölle. Häirintöjä on verrattu jäteastian tyhjentämiseksi naapurin tontille. Sitten naapuri tekee kovan työn kerätessään jätteet ja vie ne seuraavan naapurin tontille. Saarisen mukaan merimetsoja koskevien poikkeuslupien käsittely olisi siirrettävä riistahallinnolle. – Lintudirektiivin ja komission ohjeen tulkinnan tiedetään poikkeavan Suomen tulkinnasta ainakin Tanskassa, Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Pohjoismaista yhteistyötä olisi varaa lisätä. Erityisesti tanskalaisilla on pitkä kokemus ja tutkittua tietoa merimetsojen vaikutuksista kalakantoihin.