Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Lintulajeissa on voittajia ja häviäjiä – Mikael von Numers korostaa pitkäjänteistä tutkimustyötä

Kuntaliitoshässäköissä Askaisista Maskun kautta Naantaliin siirtyneessä Lempisaaressa on tarkkailtu lähisaariston lintuja jo 1930-luvulta. Ensin inventointityötä teki Lempisaaren isäntä, professori Lars von Haartman aina vuoteen 1994 saakka. Biologi, Åbo Akademin dosentti, Lempisaaren kesäasukas Mikael von Numers tuli sukulaismiehensä avuksi 1980-luvun alkupuolella ja jatkaa edelleen luontohavainnointia. – Tutkin vuosittain saaria muun muassa Velkuanmaan ja Iniönaukon välillä. Kartoitan kaikki lintulajit ja pesivien parien määrän. Alue on monipuolinen tutkimuskohde, koska siellä pesii sekä metsä- että saaristolintuja, von Numers sanoo. Isojen lintujen määrä on von Numersin mukaan lisääntynyt. – Tämä koskee erityisesti kasvinsyöjälintuja. Esimerkiksi kyhmyjoutsenia ja merihanhia on aiempaa enemmän. Valkoposkihanhi on uusi pesimälaji alueella ja se pesii nykyään melko yleisesti pienillä luodoilla. Jos ääritapauksia ajattelee, niin tunnetuin on tietenkin merimetso. Se on lisääntynyt valtavasti, mutta nyt vauhti on luultavasti hieman hidastunut. Ajoittain kiivaaseen merimetsokeskusteluun von Numers ei ota jyrkkää kantaa. – Merimetson lisääntymistä voi pitää merkkinä siitä, että meressä on paljon kalaa, kun taas ammattikalastajien määrä on vähentynyt. Saaristomeren sisäosissa on esimerkiksi paljon lahnaa, johon kalastusta varmaankin kannattaisi kohdistaa. – Kun merimetsoa on yritetty hätyytellä, samalla myös muut lajit ovat kärsineet. Lisäksi häirinnästä syntyy usein uusia pienempiä kolonioita. Ymmärrän, että merimetso aiheuttaa haittoja enkä itsekään niitä haluaisi mökin lähistölle. Silti pitäisi säilyttää suhteellisuudentaju. Jos muutama mänty luodoilla menee merimetsojen takia, niin se on aika pientä metsien avohakkuisiin verrattuna. Tutkimusalueeltaan Mikael von Numers nostaa karikukon esimerkkilajiksi, joka on kokenut dramaattisemmat muutokset. – Tämä pieni kahlaaja löytyi vielä parikymmentä vuotta sitten lähes jokaiselta luodolta, mutta se on nyt hävinnyt sisä- ja keskisaaristosta. Kihdille saakka pitää mennä, jos aikoo karikukon havaita. En tiedä, mistä tämä ikävä muutos johtuu ja miksi yleensä tiirayhteiskunnassa pesivä karikukko on vetäytynyt kauemmas. Kyse voi olla pedoista, mutta toisaalta muiden kahlaajien määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi tylli on lisääntynyt, von Numers toteaa. Myös tukkasotka on sellainen laji, jonka kanta on heikentynyt. – Lajikohtaisesti pitää pohtia syitä kannan muutoksiin. Eri lajien määrät kulkevat usein sykleissä, joten tutkimustyössä pitkä aikajana on tärkeä. Esimerkiksi haahkakanta on mennyt hitaasti alaspäin 1990-luvun alun huippuaikojen jälkeen, mutta tänä kesänä taas on ollut enemmän poikueita. Pidemmän päälle on aina voittajia ja häviäjiä. Lähitienoilla asemaansa ovat vahvistaneet muun muassa ruokki ja räyskä. Harmaalokki ja merilokki ovat vähentyneet, mutta aiemmin jo uhattuna olleen selkälokin kanta on elpynyt. – Merilinnut ovat pitkäikäisiä, joten jos yksi pesintä menee huonosti, sillä ei välttämättä ole kovinkaan suurta vaikutusta. Linnuilla on edelleen aika hyvät elinolot. Vaikka meri voi yhä huonosti, niin tällä ei ole ollut toistaiseksi suurta merkitystä linnuille. Vapaa-aikakalastajien kevätpuuhat hieman kismittävät von Numersia. – Usein kalastajat menevät mataliin lahtiin, joissa pesii muun muassa kurkia ja silkkiuikkuja. Pienet poukamat ja lahdet olisi syytä jättää keväällä rauhaan. Aika hyvin ihmiset kuitenkin käyttäytyvät. Lintujen ohessa Mikael von Numers on tutkinut myös saariston kasvillisuuden pitkäaikaismuutoksia. – Kun vanhoissa aineistoissa on yksityiskohtaista lajiluetteloita 1930-luvulta alkaen, niin muutoksia voi verrata pitkältä ajalta. Jokainen laji kertoo ympäristöstään. Kasvilajeja ei ole aiempaa vähemmän, mutta ne ovat erityyppisiä kuin ennen. Vähitellen tapahtuva muutos on joko luonnollista tai ihmisen aiheuttamaa. Vielä 1950-luvulla saaristossa oli enemmän toimintaa, esimerkiksi laidunnusta, mutta nyt Saaristomeri on lähinnä kesämökkialuetta ja laidunmaat kasvavat umpeen. Tämä vaikuttaa saarten kasvillisuuden lajikoostumukseen, von Numers sanoo. Paljon puhuttuun ilmastonmuutokseen kasvillisuus reagoi von Numersin mukaan hitaasti. Vaikutukset näkyvät viiveellä, mutta esimerkiksi lämpöä suosiva saarni on runsastunut Saaristomerellä. – Vaikka ilmastonmuutos on suuri ongelma, niin muutoksen torjumiseksi on vielä paljon tehtävissä. Ihmiset tekevät jo nyt aiempaa enemmän ympäristöystävällisiä tekoja. Yksipuolistuminen on von Numersin mukaan suurin uhka lajirikkaudelle ja luonnon monimuotoisuudelle ilmastonmuutoksen ohessa. – Luontotyyppejä ei saisi tuhota ja eri luontotyyppien verkostojen pitäisi olla tarpeeksi laajoja ja tiheitä. Yksi säilytettävä kohde ei ole riittävä. Kyllä yksipuolisia talousmetsiä tietenkin saa olla, mutta silti pitäisi säilyttää myös luonnontilassa olevia metsiä. Vakka-Suomen Sanomat kutsuu juhlavuotenaan joka kuukausi yhden vierailevan päätoimittajan, joka pääsee vaikuttamaan lehden sisältöön. Vieraileva päätoimittaja antaa toimituksellemme 2-3 aihetta, joista tehdään juttuja. Elokuun vierailevana päätoimittajana on ollut emeritusprofessori Erkki Leppäkoski. Tämä juttu on tehty hänen aihevalintansa pohjalta.