Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Meriympäristön suojelun pioneeri

Vakka-Suomen Sanomien juhlavuoden elokuun vieraileva päätoimittaja, naantalilainen ekologian ja ympäristönhoidon emeritusprofessori Erkki Leppäkoski arvioi olleensa hyvin varhainen meriympäristön suojelija. – Virkaani Åbo Akademissa kuului nimenomaan saaristo- ja rannikkoalueet. Uskoisin olleeni Itämeren alueella ensimmäinen, joka ryhtyi tutkimaan likaantumisen vaikutusta meren pohjaeläimiin sekä toista, vielä kiehtovampaa teemaa eli meren vieraslajeja. Niihin liittyy paljon merenkulun, merikanavien aukeamisen ja kauppayhteyksien historiaa viimeisen 300 vuoden ajalta. Vieraslajeihin hän kiinnitti huomionsa ollessaan Ahvenanmaalla Åbo Akademin tutkimusasemalla. Siellä havaittiin, että otetuissa pohjanäytteissä kolmanneksi lukuisin eläinlaji oli Uudesta-Seelannista kotoisin oleva kotilo. – Se oli impulssi, johon ei voinut olla tarttumatta. Olen verrannut tilannetta siihen, että jos metsiemme laululinnuista kolmanneksi yleisin olisi eteläamerikkalainen papukaija, siitä olisi varmasti tullut heti sensaatio. Leppäkoski on tehnyt paljon myös ympäristönsuojelun pr-toimintaa, kirjoittanut ja puhunut. – Olen ollut esimerkiksi viiden eri puolueen tilaisuuksissa puhumassa ympäristö-, meri- ja saaristokysymyksistä.   Åbo Akademin virassa Leppäkoski työskenteli vuodesta 1974 vuoteen 2005, jolloin jäi eläkkeelle. Joku on aina kummastellut, miten hän päätyi ruotsinkieliseen yliopistoon. – Asuimme Ruotsin länsirannikolla neljä vuotta ja siellä tein puoli väitöskirjaa. Opin kouluruotsin pohjalta tulemaan toimeen. Akademin kielikoetta vähän jännitin, mutta pääsin läpi ja 35 vuotta on ruotsi ollut työkielenäni. Leppäkoski toteaa eläneensä maahanmuuttajana omassa maassaan, kun muutti suomenkielisestä Suomesta Ruotsiin ja takaisin ruotsinkieliseen Suomeen. Åbo Akademin Leppäkoski toteaa olleen työpaikkana persoonallinen, inhimillinen ja läheinen. – Kiva on ollut seurata oppilaittensa menestymistä maailmalla.   Vieraslajien parissa hän on tehnyt työtä eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. – Suurin osa vieraslajeista tulee laivojen painolastiveden mukana. Olen ollut mukana kehittämässä ja testaamassa käsittelymenetelmiä painolastivedelle, ja vuoteen 2012 asti olin vielä yhden turkulaisen yrityksen konsulttinakin. Suhtautuminen vieraslajeihin on muuttunut siitä mitä se aikanaan oli. – Alkuun kuuli paljon sitä, että kun kaikki ovat tänne jääkauden jälkeen tulleet, niin onko sillä väliä miten niitä tulee, itsestään, kauppalaivojen mukana vai tarkoituksellisesti istutettuina. Olenkin sitten käyttänyt esimerkkinä merirokkoa eli näkkiä, joka on amerikkalainen vieraslaji. Veneilijät olisivat aika onnellisia, jos se ei olisi tullut tänne.   Tammikuussa Erkki Leppäkoskelle tulee ikää täyteen 80 vuotta. Hän myöntää ammatillisten intohimojen laimentuvan, kun ei enää työskentele aktiivisesti. Toisaalta hän kuitenkin toteaa oikeasti jääneensä eläkkeelle vasta kuluvan vuoden maaliskuussa kun viimeisin, Suomen merentutkimuksen historiaan liittyvä kirjaurakka tuli valmiiksi kirjoittajien osalta. Tulevien projektiensa hän uskookin sitten menevän halkoholismin piikkiin eli polttopuiden tekoon ja muihin pihatöihin kesäpaikassa Sastamalassa. Leppäkoski on nykyisin veneetön purjehtija ja viihtyy vaimonsa Pirkon kanssa hyvin sisämaassa isänsä suvun kotimökissä, jonka historia ulottuu vuoteen 1861. Siellä käyvät kesänvietossa myös kaksi lasta, yhdeksän lastenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta. Sastamalassa pariskunnalla on tavoitteena olla kesäkautena viisi kuukautta, muutoin asutaan rivitalossa Naantalin keskustan tuntumassa. Leppäkoski on syntynyt Helsingissä, mutta perhe muutti Naantaliin hänen ollessaan kuukauden vanha. Hän toteaa olevansa sukellusveneen mukanaan tuomia naantalilaisia, sillä hänen isänsä oli Vetehisessä sähkömestarina. – Veneet talvehtivat joskus Naantalissa, joka oli silloin 800 asukkaan pikkukaupunki. Ne toivat sinne eksotiikkaa, ihan vieraita murteita puhuvia ihmisiä. Kuuluu olleen suuri tapahtuma. Leppäkoski pohtii, että ehkäpä siihen juontaa juurensa se, että hänestä tuli meribiologi. – Jostainhan ne impulssit syntyvät.