Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kyläkävelyllä asteltiin pappien jalanjäljillä

Mynämäen keskustassa Juhani Heinon opastamalla kyläkävelyllä tiistaina kurkistettiin historian tapahtumiin siltä ajalta, kun papit vielä asuivat pappilassa. Kävely oli osa meneillään olevan Mynämäki-viikon ohjelmaa, ja kokosikin mukaan kolmisenkymmentä osallistujaa. Retki alkoi yhteiskoulun näyttelyistä, joissa esillä ovat kirkkoherrat Vilho Sipilä ja Hjalmar Rönnevaara, ja päättyi kirkkoherra Antti Lizeliuksen muistomerkin ja hautausmaan kautta vuonna 1866 valmistuneeseen pappilaan. Heino arvioi, että Mynäjoen mutkassa olevalla niemellä ovat papit asuneet jo satoja vuosia sitä ennen. – Ajatelkaa sitä, että täällä on asunut Mynämäen kirkkoherroja, jotka ovat jo varhaiskeskiajalta saakka käyneet tuolla Euroopan mantereella. Esimerkiksi 1347 kuningas Maunu Eerikinpoika lähetti lähetystön paavin puheille Avignoniin, ja lähetystön toisena johtajana oli tuolloin Mynämäen pappi Thidemannus Pampa. Että jos me nyt käydään Ranskassa, niin ei se kaksinen asia ole, mutta 1300-luvulla se on ollut melkoinen retki. Lähetystö kävi tuolloin pyytämässä, että paavi antaisi oikeuden kuninkaalle nimittää kirkkoherra, ja kymmenen kuntaa sen saikin, Mynämäki mukaanluettuna.   Papit ovat olleet vahvasti myös vaikuttamassa kunnalliseen elämään. Lizelius esimerkiksi ajoi kunnallisen köyhäinhoidon asiaa, jotta loppuisi vammaisten ja köyhien kierrättäminen talosta taloon sen mukaan, kuka heitä halvimmalla pitää. Rönnevaara puolestaan oli voimakkaasti ajamassa yhteiskoulun perustamista. – 1925 aloitettiin Kiusalan talossa koulunkäynti ja ensimmäiselle luokalle tuli 32 oppilasta. Kun oli pari kolme vuotta käyty koulua, näytti siltä, että Kiusalan tilat eivät riitä vaan pitää rakentaa oma koulurakennus, Heino kertoi. Nykyisin Vanhan yhteiskoulun nimeä kantavan rakennuksen rakentamisessakin oli mutkia, ennen kuin se vuonna 1930 saatiin käyttöön. – Rakentaminen lähti käyntiin niin nopeasti, että kun välilaki oli vaettu, otettiin tukipuut pois liian aikaisin ja välikatto romahti alas.   Moni Mynämäen kirkkoa tutkaileva lienee miettinyt, miksi kirkossa on niin suuri eteisosa. – Se ei suinkaan ole kesken jääneen kellotornin jalusta siinä mielessä, että ei siihen ole kellotornia koskaan suunniteltu. Siinä ei tätä harjakatto-osaa ollut ensimmäisiin satoihin vuosiin, vaan kellot olivat kivisen osan yläreunassa puisissa telineissä paljaan taivaan alla. Vasta Lizeliuksen aikana kattoa jatkettiin eteisosan päälle ja kellot nostettiin sinne ylös. Seurakunnan myötämielisyyden asialle Lizelius sai, kun hän asetti kellot soittokieltoon liian lahojen telineiden takia. Sitä Juhani Heino harmitteli, että Mynämäen kirkonkellojen ääni kuuluu nykyisin hyvin vaimeana, kun luukutkin pidetään soitettaessa kiinni. – Niiden soinnin tehtävänähän on liittää seurakuntalaiset yhteen ja virittää heidät vastaanottavaiseksi kirkon sanomaan. Aikanaan äänen kerrotaan kuuluneen yleisesti jopa kolmen kilometrin päähän ja hyvällä kelillä kauemmaskin. Lähivuosina on edessä kirkossa isompana remonttina paanukaton paanujen uusiminen. Valitut urakoitsijat ovat parhaillaan valmistamassa sitä varten 50 000 paanua ja samansuuruista määrää taottuja nauloja.   Tänään keskiviikkona 5.8. klo 17 kulttuuritoimen järjestämän Mynämäki-viikon ohjelmassa on Vanhalla yhteiskoululla lehtori Ulla Seppälä-Kavénin luento 1900-luvun muuttuvasta kodista.