Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Viiaisten kartanossa vietettiin juhlapäivää

Taivassalossa, Viiaisten kartanomuseon pihalla järjestettiin elokuun ensimmäisenä sunnuntaina perinteinen kesäjuhla. Tänä vuonna perinteistä kotiseutupäivää vietettiin tavallista juhlallisimmin menoin, sillä kyseessä on Taivassalo-Seuran 60. juhlavuosi, sekä Viiaisten kartanomuseon 50-vuotisjuhlapäivä. Juhlaväen toivotti tervetulleeksi Taivassalo-Seuran puheenjohtaja Inga Grönlund . – Seuran toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistyölle, josta saamme olla erittäin kiitollisia. Lisäksi olemme saaneet tukea toimintaan muun muassa kunnalta, valtiolta, sekä yksityisiltä lahjoittajilta, Grönlund sanoo. Taivassalo-Seuran omistuksessa on Viiaisten kartanomuseon lisäksi Taivassalon Ketarsalmen korsumuseo, Marjusten rannan suolamakasiini sekä kirkonmäen kirkkotalli. Kunnallisneuvos Birgitta Tommila kertoi puheessaan Taivassalo-Seuran historiasta. – Ensimmäiset maininnat kartanosta ovat 1370-luvulta. Päärakennuksen rakennutti kartanonomistaja Gustav Malm vuonna 1784. Taivassalo-Seura tekee tärkeää työtä säilyttääkseen kunnan arvokkaan historian sekä museon esineistön. Museossa on tallessa noin 10 000 esinettä ja 20 000 valokuvaa, Tommila toteaa. – Nyt meillä on vielä tekijöitä, jotka osaavat esimerkiksi käyttää vanhoja laitteita ja esineitä. On tärkeää varmistaa, että esineiden lisäksi, myös osaaminen jatkuu seuraaville sukupolville, Grönlund lisää. Juhlapuhuja, kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme kertoi tarinan leppäkertusta. ”Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen” ei olekaan niin yksiselitteinen, vaan pitää sisällään kristillistä historiaa. Se, kutsuuko hyönteistä leppäkertuksi vai -pirkoksi riippuu siitä, mihin pyhimykseen haluaa viitata. – Leppäkerttu on uskonnollinen eläin. Leppäpirkko viittaa kristillisyyden superjulkkikseen, Pyhään Birgittaan ja leppäkerttu taas luterilaiseen pyhimykseen Gertrudiin. Leppäkerttu on siis luterilaista propagandaa, Hurme naureskelee. Puheessaan Hurme tuo esille monia menestyneitä taivassalolaisia merkkihenkilöitä, sekä viittaa Viiaisten kartanon mahtipontiseen historiaan. – Suomessa sivistyksen kehitysvauhti on ollut huimaa. Esimerkiksi ensimmäinen maisterin tutkinnon suorittanut suomalainen nainen on taivassalosta. Muistakaa siis liputtaa Emma Irene Åströmin puolesta, Hurme toteaa. Hurme kokee kotiseutuyhdistysten toiminnan olevan avainasemassa suomalaisen historian säilyttämisessä. – Vertaan tätä teatteriin. Suomalaisen teatterin ytimessä ovat tuhannet harrastelijateatterit ympäri maata. Juuritason työ on tärkeää, ja se pieni osa mitä ammattilaiset tekevät rakentuu siihen päälle. Sama pätee historian säilyttämiseen. Juuritason seurat ja yhdistykset ovat niitä, jotka tekevät tärkeimmän työn. Kun perehtyy menneisyyteen huomaa, ettei se ole menneisyyttä, vaan nykyisyyden juurta. Sunnuntaina palkittiin myös Meidän Taivassalo -valokuvakilpailun voittaja. Yhteensä 88 valokuvasta raati valitsi 9 valokuvaa äänestettäväksi. Taivassalon kunta, Vakka-Suomen Sanomat sekä Taivassalo-Seura arvioivat kukin tahoillaan kolmeen sarjaan jakautuneita valokuvia. Luontokohdesarjan voitti Petri Heikola valokuvalla Aave laiva, rakennettu alue -sarjan voitti Annika Heikola kuvalla Verkonpainot, ja rakennussarjan voitti K. Siusluoto kuvalla Maaginen joulu. Yleisöäänestyksen voitti Marja Laine kuvalla Kwaijoen silta Rouhussa.  Valokuvat ovat esillä Taivassalon kirjastossa elokuun ajan. Juhlapäivään mahtui lisäksi kirkonmenoja, juhlakahvittelut sekä työnäytöksiä. Seuran puheenjohtaja palkitsi kunniakirjoilla vapaaehtoisia, jotka ovat tehneet valtavasti monipuolista työtä kotiseutunsa eteen. Kunniakirjan saivat Seija Heikkilä , Jorkka Lehtonen , Birgitta Tommila , Anssi Suinila , Tarmo Päivörinta , Eira Rouvali , Anssi Päivärinta , Tuulikki Himanen , Pertti Aho , Riitta Särkilahti sekä Toive Lehtinen . – Seuran toiminta on todella laajaa ja paljon tehdään töitä tämän eteen. Kunnan elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että tapahtumia riittää. Lisäksi historian säilyttämisen hyväksi tehty työ on erityisen tärkeää, kertoo kunniakirjalla palkittu Riitta Särkilahti.