Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Sikamainen kana piileskelee luhdalla

Rantakanat muistuttavat ruumiinrakenteeltaan pieniä kanoja, mutta muuta tekemistä niillä ei kanalintujen kanssa olekaan. Heimon lajien nimet kuten nokikana, liejukana, luhtahuitti ja luhtakana kertovat lintujen elinpiireistä, jotka eivät vedeltään ole puhtaammasta päästä. Rantakanat ovat merkki vesistöjen rehevöitymisestä, lisääntyneestä fosforista ja rannan umpeenkasvamisesta. Luonnonystävän mielessä on ristiriita, kun kotilahdelle on ilmestynyt uusi lintulaji merkkinä siitä, että puhdas ja kirkas vesi ei ole entisellään. Rantakanat ovat levinneisyydeltään eteläisiä lajeja, jotka ovat viime vuosikymmeniä yleistyneet. Luhtakanan kanta ei ole kuitenkaan noussut tuhansiin, vaan se on edelleen melko harvojen kosteikkojen laji. Vakka-Suomessa luhtakanat ovat viime vuosina lisääntyneet niin, että reviireitä on myös saaristoalueilla. Uudenkaupungin, Laitilan, Naantalin ja Mietoisten parhaat luhtakanapaikat ovat puolestaan saaneet lisää pareja. Luhtakana on heimonsa lajeista näkymättömimpiä, mutta se antaa sen sijaan kuulua itsestään. Rumankuuloinen röhkinä yltyy joskus porsaan kiljunnaksi, kun koiraiden tunteet ovat kuumimmillaan. Muiden rantakanojen tapaan luhtakananaaras voi munia toistakymmentä munaa, joista kuoriutuneet poikaset ovat jo muutaman päivän päästä omatoimisia kosteikon seikkailijoita. Punainen pitkä nokka ja punertavat jalat sekä valkoinen alaperä tekevät luhtakanasta eksoottisen näköisen, kuin ilmestyksen tropiikin jättiläislumpeelta. Markku Paakkinen