Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Historia saa näkyä Krappalan talossa

Mynämäessä Krappalan talon salissa seiniä koristavat pinkopahville 1800-luvun lopulla tehdyt maalaukset. Kun salia entisöitiin, olisi rankimpana tapana ollut kuvata vanhat tapetit neliö kerrallaan, vetää uudet pinkopahvit ja maalata ne uudestaan. Mari Krappala valitsi kuitenkin menetelmän, jota hän kutsuu vanhan rouvan ehostukseksi. – Eli suoristettiin aaltoilevan pinkopahvin rypyt ja peitettiin kosteuden aiheuttamat jäljet. Mitään väriä ei lisäilty minnekään. Minusta historia saa näkyä näissä, hän toteaa. Sininen väri on maalauksissa säilynyt jopa niin hyvin, että Krappala nauraakin monen toteavan, että ”ai tuon sinisen sitten korjautitte”. Jokainen sukupolvi saa jättää talon kerroksiin oman jälkensä. Yksi pieni sellainen löytyy katosta. Tapettien entisöinnin tehnyt Tapio Hiltunen maalasi katossa jo olleen linnun seuraksi muutaman lisää. – Hienoa työtä hän teki. En olisi ikinä uskonut, että nurkkien pilarit voisi saada noinkin suoriksi.     Talon remonteissa on isona apuna ollut Museovirasto, jolta on myös saatu entisöimisavustusta. Suurimpana hyötynä Krappala pitää silti saamaansa maltillista ohjeistusta, sillä se on auttanut säästämään huomattavasti rahaa. – Museoviraston asiantuntijoiden mukaanottamista usein pelätään, mutta jos on aikaa tehdä remonttia hitaasti, ja on aikaa heidän kanssaan kuunnella talon omaa ääntä ja opetella tuntemaan sitä, niin yhteistyöstä saa paljon sekä kustannuksiin liittyvää että esteettistä arvoa, Mari Krappala toteaa. Esimerkiksi salissa kivijalka oli laskenut aika paljon. Maakuntamuseon tutkija Eija Suna opasti, että katsokaa vajoaako se vielä, vai onko asettunut paikoilleen, jolloin ei tarvitse korjata. – Näin vanhassa talossa on turha ajatella, että seinien pitää olla suoria ja lattia aivan vaakatasossa.     Hyvä neuvo tuli myös Panu Kailalta , jonka perhe kerran kutsui jouluglögille. – Tuvan katosta oli jossain vaiheessa tullut vettä sisään, ja ajattelimme, että koko välipohja pitää korjata. Kaila sanoi että tänne sopisi italialainen korjaus eli tarkistakaa ettei katto enää vuoda, pistäkää samaa paneelia kulmaan päälle ja maalatkaa samalla värillä. Paljon vanhaa on onneksi säilynyt varastoissa. Salin 1800-luvun puolivälistä peräisin olevat tuplaikkunat löytyivät aitan kivijalasta. – Kunnostin ne silloisen lasimestari Akkasen kanssa. Pinkopahveja Mari Krappala veti seiniin ja kattoihin Teuvo Helisvuoren kanssa, ja viimeisessä kamarissa tekikin sitten jo työn yksin. Isoimmat remontit tehtiin 1990-luvun loppupuolella. Mari Krappala toteaakin olleensa onnekas, kun on saanut remontoida taloa aikana, jolloin paikkakunnalla on vielä oli monia kädentaitajia, joilta on saanut oppia.       Talo on ollut sikäli helppo remontoitava, ettei siellä ollut tehty 70-luvun muuntavaa remonttia. Vanhoja tapettikerroksiakin löytyi joistakin seinistä jopa 30. – Täällä sai aika paljon vain kuorittua vanhoja pintoja esiin. Minun ajatukseni olikin säästää kaikki vanha, jos se vain saadaan toimivaksi. Siksi esimerkiksi huoneiden kynnykset ovat hyvin erilaisia. Osassa näkyy, miten paljon niiden yli on vuosisatojen varrella kävelty. – Pienessä kammarissa, johon piiat kävelivät, on ihan kuoppa kynnyksessä. Tällaisia merkkejä on mielestäni kiva jättää taloon esiin. Niissä näkyy pieniä tarinoita talon menneestä elämästä. Modernisointeja on tehty jonkin verran, kun sisälle on rakennettu wc ja yläkertaan kylpyhuone, josta löytyy jopa poreamme. Tapettien historiasta on parhaillaan esillä näyttely Mynämäen vanhalla yhteiskoululla. Siellä on mukana myös muutama valokuva Krappalan talosta.     Ympärivuotisessa käytössä olevassa talossa vietetään lomat ja välillä sieltä käsin tehdään etätöitäkin. Koko talon mittainen ullakkokin on otettu kesäkäyttöön rakentamalla sinne lattia. Vanhan talon tunnelmasta ovat saaneet nauttia myös muut, sillä Mari Krappala on muutamana vuonna ottanut vastaan majoittujia airbnb:n kautta. Koronan takia se on nyt tauolla. – Toivottavasti tämä on ainoa välivuosi, koska se on mukavaa toimintaa. Krappalan on yllättänyt erityisesti se, miten monet ulkomaalaiset ovat Mynämäkeen tiensä löytäneet. – Aikanaan kun aloitin ja mietin tuleeko ketään, tänne humpsahti heti seuraavana päivänä kaksi newyorkilaista. Heidän piti olla kaksi päivää mutta olivatkin viikon.   Vanhimmat osat 1700-luvulta Vihtamäessä Mynäjoen varressa sijaitsevan Krappalan talon vanhimmat osat ovat 1700-luvun lopulta, näin on arvioitu holvikellareista ja savupiippujen muodosta. Mari Krappalan lapset ovat talossa kahdeksas sukupolvi. Alkujaan talo oli kruunuvoudin rakennuttama virkatalo. Siitä ajasta kertoo muun muassa salakammari, joka on ollut salaisten paperien arkisto tai päiväselli. Voudin jälkeen talossa asui hevosmies, jonka aikana juhlittiin paljon, ja Kankaisten kartanostakin käytiin siellä pelaamassa pokeria. Krappalan suvun tarina talossa alkaa siitä, kun yksi suvun esi-isistä talon takamailla ratsastaessaan löysi pussillisen kultarahoja ja osti talon niillä. Sen jälkeen on Krappalan suku ollut talossa maanviljelijöinä. Marin isoisän äidin Adolfiina Krappalan aikaan tila oli suuri, ja maalarimestari Vihtori Tunturin maalaamat salin maalauksetkin hänen teettämiään. Mari Krappalan omistukseen talo päätyi tietyllä tavalla luonnostaan, koska hän oli sukupolvestaan se, jota käsillä tekeminen kiinnosti, ja hänelle sopi remonttityyli, jossa asutaan yksissä huoneissa ja korjataan toisia.     Vanhaa taloa on sen historian aikana epäilemättä rakastettu, mutta sen ylläpito koettu myös raskaaksi. – Vanhempani aikanaan 70-luvun alussa ehdottivat isovanhemmilleni, että heille rakennettaisiin uusi talo ja he olisivat kunnostaneet tämän. Isäni äiti sanoi, että tämmöiseen kamalaan vanhaan rähjäiseen taloon ette tule, vaan rakennatte uuden tiilitalon. Ja sama juttu oli yksi sukupolvi aikaisemmin. Kun sodan jälkeen tiluksia jaettiin, mun isoisä oli se joka joutui jäämään ja muut saivat mennä ja rakentaa uutta. Mari Krappalakin on ajatellut, että on nyt oman sukupolvensa remontin taloon tehnyt. – Kun katto ei vuoda ja kivijalka ei laske, niin tästä te lähdette eteenpäin, hän kertoo sanoneensa tyttärilleen. Se tosin on vielä ratkaistavana, miten taloon saisi lämmitysjärjestelmän, jolla pystyisi pitämään pienen peruslämmön päällä. – Koko ajan seurailen uusimman teknologian kehittymistä.