Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tupakkimiehen ehyempi elämä

Olen sanaton lääkäri. Tunnen usein voimattomuutta ja suurta huolta tavatessani tupakkimiehen. Välillä hänen kasvonsa ovat nuoret ja uljaat, ajoittain uurteiset ja harmaat. Sormet ovat työmiehen uran uurtamat, tupakin kellistämät. Välillä ne taas ovat sorjat ja savukkeen rypyttämät naisen kädet. Moni kai miettii, miksi joskus aloitinkaan. Kohtaan tupakkimiehen vastaanotolla erilaisten ajatusten kera, puhumme eletystä elämästä ja koetuista vaivoista. Jokaisella tupakkimiehellä on ainutlaatuinen tarina. Kohtaaminen lääkärin kanssa on vain ohikiitävä hetki muiden kokemusten joukossa. Kysyn tupakoinnista ja lopettamisesta. Tupakkimies vastaa tietävänsä. Lopetettukin on monta kertaa, aloitettu vain yhden kerran enemmän. Hyvää hetkeä ei nyt ole näköpiirissä: jos sitten myöhemmin, sanoo tupakkimies. Minä kannustan ja olen huolissani. Nykylääkärin pitää olla korrekti ja tieteellinen, pelottelu on sopimatonta. Lääkäreiden keskuudessa kerrotaan toki tarinoita siitä, miten joku pelotteli potilaan hengiltä. Toinen tohtori argumentoi ennaltaehkäisyn tärkeydestä ja kolmas hypnotisoi. Välillä lääkäri on ollut kokonaan vaiti tupakasta, aivan kuin kummallakaan ei olisi keinoja pattitilanteessa. En halua olla mykkä, mutta mistä löytäisin oikeita sanoja? Jos tohtisin, niin kertoisin tarinoita menneiden tupakkimiesten opetuksista, kärsimyksistä, elämästä ja kuolemasta. Jos osaisin, niin kertoisin tarinat vakavalla empatialla, äärimmäisellä tärkeydellä, suoraselkäisillä faktoilla, kannustamalla, rohkaisemalla ja täydempää elämää tavoitellen. Puhuisin kuin mies miehelle, sillä panokset ovat korkeat. Tarinoita nimittäin riittää, samoin tupakkimiehiä. Tarinassani tapaan tupakkimiehet poliklinikalla. Toinen on iäkäs ja keuhkot savun runtelemat, toinen taas nuori ja jalka veritulppaa täynnä. Toisella tupakinsavu on hyväillyt keuhkoja jo vuosikymmeniä. Jokainen tupakintäyteinen hengenveto puhkoo keuhkorakkuloita. Tupakkimies kertoo tukahduttavasta tunteesta, kotipiiput eivät tänään auta, kun keuhkot ovat riekaleina. Kytkemme kaksoispaineventilaattorit ja henki kulkee taas hetken paremmin. Tulppamies on polttanut vasta puoli vuotta, elinvoimaa uhkuva nuorimies, jonka luumurtuma ei parane ja jolla jalan verisuonet tukkeutuvat. Sisään lipuu tulppamiehen kohtalotoveri, sydäninfarktin kourissa riutuva tupakkimies, jolla aamuhenkosten synnyttämä tumpin mittainen veritulppa raatelee sydänlihasta kuoliaaksi. Kardiologian osastolla toipuneille potilaille luetaan tupakkamonologia siitä, miten sisään hengitetyt sumupilvet hajoavat vereen kymmeniksi myrkky-yhdisteiksi. Tarinan kolmas tulppamies makaa halvaantuneena sängyssä. Tupakki ei kysele, minne jälkensä jättää, vaan tasapuolisesti polttaa aivovaltimoita tukkoon, loitsii suoniin pullistumia tai puhkoo niitä rikki vuodattaen veren aivokudokseen. Tämä kytevänä liekkinä etenevä inflammaatio hiipii suonissa päästä varpaisiin jättäen jälkeensä kuolioon menneitä varpaanpäitä ja traagisia ihmiskohtaloita. Amputaatiotekniikoita onkin kehitetty lukuisia. Onneksi moderni medisiina rientää väliin tukoksia liuottaen, pullistumia korjaten, halvaantuneita parantaen. Toisin on neljännen tupakkamiehen tarinan laita. Tupakka syö miestä kasvattaen syöpää mitä moninaisimmissa muodoissa. Tupakin polttomerkki löytyy jollakin kielestä ja nielusta ja toisella sitten ruokatorvesta ja haimasta. Keuhkosyöpää varten on varattu kokonainen osasto. Syöpätaistelu voitetaan nykyään onneksi yhä useammin. Moni lopettaa tupakin ensimmäisen syövän kohdalla. Näiden tarinoiden synkkyyden jälkeen etsin kykyä välittää tupakkimiehelle toiveikkuutta. En halua olla saarnamies tai autonomian riistäjä, sillä elämän valinnat kuuluvat jokaiselle yksilölle. Silti tupakkamiehen hukkaamia vuosia olisi vielä tarvittu hautajaisten sijaan. Juuri niitä hyviä vuosia, joita vietetään rakkaiden ja lastenlasten kanssa, elinvoimaisena toimien, täysin sydämin rakastaen, ehyenä eläen. Tämä on se panos ja pelin henki, jonka tupakkimiehelle tarjoaisin: ehyempi elämä, yhden valinnan päässä. Jouko Nurkkala, akuuttilääketieteen erikoislääkäri ja yleislääkäri