Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Kilven Saaristosarja kokeellista kirjallisuutta – Kirjallisuusviikko alkoi Kustavissa Tuulentuvan tungoksessa

Filosofian tohtori, dosentti Kaisa Kurikka avasi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon keskiviikkona pohtimalla tapahtuman nimikkokirjailijan ismejä. Kurikka starttasi vuodesta 1937, jolloin 24-vuotias kriitikko ja kirjailija Tatu Vaaskivi kuritti 62-vuotiasta Volter Kilpeä Uusi Suomi -lehdessä julkaistussa arvostelussa. – Se oli hyvin negatiivinen kritiikki Kilven Kirkolle-teoksesta ja koko Kilven tyylistä. Se sai aikaan Vilho Suomen vastineen, johon Vaaskivi vielä vastasi. Kilpi itse lähetti myös kirjeen Vaaskivelle eli kärhämää syntyi. Kilven mukaan arvostelu oli suunnilleen hänen elämänsä pahin, Kurikka totesi. Kurikan mukaan kirjallisuudentutkimuksessa on ollut vaikeuksia liittää Kilven Alastalon sali -teosta ja koko Saaristosarjaa ismeihin. – Ongelma on ollut se, onko kyse modernismista vai ei. Toisille se on mitä modernistisinta, toiset ovat varauksellisempia. Tutkijoilla on ollut suuri tarve määritellä Saaristosarjan teokset tietynlaisiksi, mutta se on tuottanut jatkuvasti ongelmia, sillä teokset tuntuvat paisuvan määritelmien yli. Kurikan mukaan kirjallisuudentutkimuksella on ollut kiihkoisa suhde ismeihin. – Vaaskiven kirjoitus liittää Saaristosarjan mielenkiintoisesti sellaisiin ismeihin, joita ei ole tutkimuksessa juuri otettu esiin eli surrealismiin ja dadaismiin, niin sanottuun historialliseen avatngardeen. Niihin ei Saaristosarjaa kuitenkaan voi liittää muutoin kuin venyttämällä termejä. – Esitän, että Saaristosarja onkin jopa kokeellista kirjallisuutta nimenomaisesti kielen ja kirjallisen ilmaisun vuoksi: se kokeilee ja luo uutta kieltä ja rytmiikkaa. Nimitys mahdollistaa sekä poikkeamat että kytkökset mitä moninaisimpiin ismeihin. Saaristosarjan suhde modernismiin on Kaisa Kurikan mukaan suuri ongelma kirjallisuudentutkijoille. – Aikalaisarvosteluissa Alastalon salissa liitettiin sekä James Joyceen että Marcel Proustiin eli modernistisen kirjallisuuden kanonisoituihin tekijöihin. Silti Suomen kirjallisuushistoria -teoksessa vuodelta 1999 oli vielä ongelmallista nimittää Kilven teosta modernistiseksi. Sen mukaan Kilven romaania voidaan pitää modernismina, vaikka siinä ei kunnollista tajunnanvirtaa kehitelläkään. Tämä kirjallisuushistorian kansien sisään päässyt huomio tosin kertoo enemmän suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen kovin kapeasta käsityksestä modernismista kuin Kilven teoksesta, Kurikka totesi. Kurikka piti Vaaskiven Kilpi-arvostelua mielenkiintoisena, koska se heitti eteen sellaisia ismejä, joita ei ole tutkimuksessa sittemmin juuri nostettu esille. Näistä esimerkkejä ovat surrealismi ja dadaismi. – Surrealismiin ja dadaan Kilpi on liitettävissä ainoastaan, jos termit irrotetaan historiallisesta yhteydestään ja niistä tehdään jonkinlainen yleistermi tietynlaisille esteettisille ja taiteellisille keinoille. Surrealismi-termin käytön myötä Kilven teoksiin astuu jälleen uusi ismi, nimittäin realismi, joka on tyylisuuntana Suomessa ajoitettu tiettyyn periodiin eli lähinnä suomenkielisen kirjallisuuden yhteydessä puhutaan 1880-luvun realismista. Realismi pyrkii kuvaamaan todellisuutta totuudenmukaisesti. Kurikka luonnehti Saaristosarjaa avantgardeksi, vaikkei Kilpeä voi liittää historialliseen avantgardeen muutoin kuin venyttämällä ja yleistämällä. – Saaristosarja on vastarintaa nykyisyydelle eli 1930-luvun suomalaiselle kirjallisuudelle, kuten hän itsekin sen sanoi puhuessaan Saaristosarjan olevan vastateesi ajankohdan kirjallisuuteen nähden. Jo kustantajansa Otavan pyytäessä taustatietoja Alastalon salissa-romaania varten ja kysyttäessä, minkälaisille lukijoille teos on kirjoitettu, Kilpi sanoi: tuleville suomalaisille lukijapolville. Tämä jos mikä on avantgarden eetosta.