Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Rakkolevä on meidän koralliriuttaa – Åbo Akademin tutkijat kutsuvat vesillä ja rannoilla liikkuvia mukaan levätutkimukseen

Maailmalla ollaan huolissaan, miten ilmastonmuutos tuhoaa tärkeitä koralliriuttoja. Myös meidän merialueellamme on arvokasta riuttaa, joka ansaitsisi huomioita nykyistä paljon enemmän. – Ihmiset tuntevat sen nimellä rakkolevä, vaikka nykyiseltä nimeltään se on rakkohauru, tutkija Henna Rinne Åbo Akademista kertoo. Åbo Akademin tutkijat tekevät parhaillaan tutkimusta rakkolevän eläimistöstä sekä esiintymisestä eri paikoissa. Tutkijat toivovat saavansa myös kansalaiset mukaan tutkimukseen. – Toivomme, että merellä liikkuvat ja mökkirannoillaan aikaa viettävät ihmiset auttavat meitä selvittämään, kuinka paljon rakkohauruvyöhykkeessä on elämää eri puolilla rannikkoa. Tutkimustyö on helppoa ja se sopii mainiosti vaikka kesäpuuhaksi lasten kanssa. Merestä tai rannasta nostetaan yksi rakkoleväpuska pesuvatiin tai ämpäriin ja sitä ravistellaan astian päällä. Levästä putoavat eläimet ja eri lajit lasketaan. Åbo Akademin tutkijoille raportoidaan tiedot eläimistä, tutkimuspaikka sekä tutkitun levän koko. – Rakkolevä ja eläimet pitäisi sitten palauttaa takaisin mereen, jotta ekosysteemiä häiritään mahdollisimman vähän, Rinne opastaa.   Rakkolevästä löytyy pieniä eläimiä, kuten vilkasliikkeisiä leväsiiroja, joiden väri vaihtelee vaaleanvihreästä mustavalkoiseen, katkoja, katkarapuja, simpukoita ja kotiloita. Rakkolevävyöhykkeessä viihtyvä liejutaskurapu on vieraslaji, joka ilmestyi Turun ja Naantalin satamiin 2000-luvun alussa. Ne ovat levinneet Saaristomerellä nopeasti. Leväkotilot ovat rakkohaurun kannalta tarpeellisia, sillä ne imuroivat ja puhdistavat levän pintaa. Leväsiirat käyttävät rakkolevää ravintonaan. Ne voivat syödä jopa rannan tyhjäksi ja paikallisesti tuhota kasvustot. – 1970– 80-luvuilla rakkolevä katosi nopeasti monista paikoista. Epäiltiin, että se johtui rannikkovesien rehevöitymisestä. Samanaikaisesti näissä paikoissa oli kuitenkin myös leväsiirojen massaesiintymisiä, Rinne kertoo. Sitä tutkijat eivät täysin tiedä, mikä siirakantaa säätelee, mutta sekä rehevöitymisellä että esimerkiksi siiroja syövillä kaloilla on merkitystä. Näin myös muut lajit vaikuttavat rakkolevän hyvinvointiin. Rakkolevät ovat tärkeitä, koska ne muodostavat ikään kuin vedenalaisen metsän, jonka suojaan esimerkiksi kalanpoikaset voivat vetäytyä. – Ne ovat monimuotoisuuden kehto, tutkija kuvailee.   Åbo Akademin tutkimusryhmää vetävät Henna Rinteen lisäksi tutkijat Tiina Salo ja Sonja Salovius-Laurén. Tutkijat ovat tehneet tutkimusta Helsingin ja Espoon edustalla, Saaristomerellä, Ahvenanmaan alueella sekä Uudenkaupungin edustalla. Kansalaisilta toivotaan tutkimustietoa mahdollisimman monesta paikasta koko rakkolevän esiintymisalueelta itäiseltä Suomenlahdelta Merenkurkkuun asti. – Tavoitteenamme on saada tutkimukselle mahdollisimman laaja kattavuus maantieteellisesti, Rinne toteaa. Rakkolevää voi tutkia myös samassa paikassa useamman kerran, jotta tutkijat saavat tietoa, miten eläinlajisto vaihtelee. Tutkimus kuuluu osana Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaan Velmuun, jota rahoittaa ympäristöministeriö. Kansalaistutkimusta tukee Svenska Kulturfonden. – Testaamme samalla myös sitä, miten hyvin ihmiset saadaan mukaan meritutkimukseen ja kuinka hyvää aineistoa voimme heiltä saada, tutkija Henna Rinne sanoo.   Lähetä tiedot rakkolevähavainnoistasi osoitteeseen rakkoleva@abo.fi tai WhatsApp-viestillä numeroon 044 973 9156 Lajien tunnistamiseen löytyy kuvia osoitteesta www.abo.fi/kukasyorakkolevaa