Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mikä on mennyt pieleen?

Lapsuus oli ihanaa aikaa, kesät olivat silloin ”pitkiä”. Talvet vietettiin lastentarhassa, niin kuin silloin oli tapana perhepäivähoitopaikkoja nimittää. Kansakoulun alku oli minulle ihana kokemus. Minun suuri ensirakkaus oli meidän ekaluokan ope, ihana ihminen ja hyvä opettaja. Ikävää, että hän oli vain vuoden meidän koulussa. Koulujen lomalla alkukesä vietettiin kesäsiirtolassa, minäkin yhden kuukauden Turun Ruissalossa ja toisen kerran Särkisalon Penskärissä. Yhteiskunta oli järjestänyt hienot kesälomat vähävaraisille lapsiperheille. Minulla on vieläkin hyvä ystävä Ruissalon ajalta ja siitä on aikaa tosi paljon. Kun aikaa kului ja tulin työkuntoon, niin mamman ja papan luo hoitamaan pikkuaskareita. Kesät menivät hyvin, sokerijuurikkaita harventaen ja sitten heinäpellolle, mutta aina ehti uimaan ja muuta urheilua harrastamaan. Iän varttuessa siinä maatalon pikkuaskareissa oppi yhtä ja toista kädentaitoa, mistä on ollut paljon hyötyä elämän eri vaiheissa. Mielipuuhaani oli kun sain ajaa traktoria. Olen monesti miettinyt mikä meillä Suomessa on mennyt pieleen, kun mikään ei riitä, aina vaan vaaditaan lisää ja lisää. Kehitystä pitää olla, mutta kohtuus kaikessa. Kuitenkin meillä on kaikki hyvin jos ja kun verrataan 50-lukua. Meidän luokalla silloin kanssakoulun 3. luokalla oli 44 oppilasta. No se on nyt tietenkin aivan liikaa verrattuna nykymitoitukseen 22– 24 oppilasta. Meillä oli luokassa vain opettaja, joka ohjasi opetusta ja piti hyvää järjestystä luokassa. Nyt luokassa on puolet vähemmän oppilaita ja opettajan lisäksi koulunkäynninohjaaja ja alemmilla luokilla vielä koulumummi ja -vaari. Silti on järjestyksen pidossa hankaluuksia. Silloin lapsena löydettiin itse virikkeitä. Kun tultiin koulusta, niin mentiin ja pelattiin jalkapalloa tai neljää maalia, niin tytöt kuin pojat yhdessä. Kentät oli itse tehtyjä vapaille tonteille. Meillä pojilla oli tietenkin oma polkupyörien speedwayrata ja pyörissä ns. Jappi-istuimet, tietenkin itse tehtyjä. En moiti nykymenoa, mutta ei kaiken aina tarvitse olla valmista vaan voi sitä löytää muitakin virikkeitä kuin kumin turhaa polttamista kauppojen pysäköintipaikoilla tai kännykällä leikkimistä. Jälkimmäiseen osallistuvat aikuisetkin, jopa autolla ajaessa. Ei turhauduta, ikäihmiset, vaikka nyt olemme joutuneet elämään koronan ehdoilla. Elämä jatkuu. Meillä on hallitus hoitanut hyvin tämän vaikean kriisin, vaikka heitäkin arvostellaan. Muistakaa turvaväli ja pestään kädet kunnolla. Juhani Jokinen Masku