Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Tunteet nousivat pintaan Kilpi-viikon panelisteilla

Pohdinta tunteiden ja järjen käytöstä nousi pääteemaksi Volter Kilpi verkossa – etätapahtuman paneelikeskustelussa keskiviikkona. Tuleville polville -teemaa ruodittiin Kilpi-viikon taiteellisen johtajan Anni Mikkelssonin johdolla. Keskustelijat pohtivat myös utopioiden merkitystä. – Toivon, että tunteita voisi käyttää enemmän hyväksi päätöksenteossa. Ihmiset pyrkivät tekemään päätöksiä rationaalisesti ilman tunneperusteita. Silti pitäisi miettiä, miten tunteita voisi hyödyntää. Tämä liittyy myös utopioihin. Kun nyt eletään hyvin raadollista aikaa ja ollaan kaaoksen keskellä, utopioiden tavoittelu voi tuntua mahdottomalta. Utopian ei kuitenkaan tarvitse olla jotakin saavutettavissa olevaa, vaan oleellista on se, että erityisen arvokkaasta pidetään kiinni viimeiseen asti, filosofi Elisa Aaltola totesi. – Utopia ja unelmointi kuuluvat taiteilijan työnkuvaan. Taiteella ei voi muuttaa maailmaa, mutta sillä pystyy ehkä aiheuttamaan kipinän johonkin suuntaan, näyttelijä Geoffrey Erista arveli. Erista kuvaili esimerkiksi luontosuhdettaan täysin tunnepohjaiseksi, koska luontoa ei pysty ymmärtämään järjellisesti. – Utopiat eivät ole useinkaan läsnä tutkimustyössä, vaikka tutkijoiden olisi mietittävä, mitä halutaan ja mitä ei ainakaan haluta tulevaisuudelta. Paikallinen ekologinen tieto on hyvin vahvasti tunnepitoista, mutta tätä ei haluta tunnistaa päätöksenteossa. Myös luonnontieteen tekemisen taustalla on aina tunteita Toivon, että luontosidonnaiset elinkeinot pysyisivät lähellä, koska silloin vaikutukset ympäristöön näkyisivät heti. Todennäköisesti näin toimittaisiin kestävämmin, tutkija Kirsi Sonck-Rautio uskoi. Aaltola korosti, etteivät tunne ja järki ole toisilleen vastakkaisia. – Ne linkittyvät toisiinsa eikä niitä voi erottaa. Ihminen ei aina tiedosta, että tunteet hyrräävät taustalla, vaikka kuinka ajattelisi rationaalisesti. Moni tekee ratkaisuja tunnesidonnaisesti, mutta pitää muistaa, että usein tunteet johtavat myös huonoihin päätöksiin, Aaltola huomautti. Panelistit kommentoivat myös tasa-arvokysymyksiä. – Taiteilijat voivat näyttää esimerkkiä siinä, kuinka myös marginaalien äänet pääsevät esille, sillä yhteen tarinaan ei saa tyytyä. Paskaa pitää tonkia sisältä, Erista muotoili. – Vastakkainasettelun purkaminen on tärkeää, sillä niin ei voi olla, että dominoivan vallankäyttäjän perustelut olisivat aina muita arvokkaampia, Aaltola jatkoi. Keskustelijat saivat lähettää virtuaalista pullopostia tuleville polville. – Meri on symbolinen elementti. Usein ajatellaan, että meri erottaa, mutta se pikemminkin yhdistää. Olemme kaikki samanarvoisia, Sonck-Rautio tiivisti. – Tärkeää on hyväksyä se, että itseään voi kehittää viimeiseen henkäykseen saakka. Virheet pitää nähdä ja tehdä niiden perusteella muutoksia. Jollei häpeää ja syyllisyyttä olisi, tilanne johtaisi taantumukseen, joka olisi pelkkää älämölöä, Aaltola kuvaili. – Vaikka solidaarisuuden lisääntymisestä on merkkejä, niin silti ihmisten väliltä puuttuu linkki. Erilaiset näkökulmat rikastuttaisivat perspektiiviä, mutta nyt jokainen huutaa vain omaa mielipidettään, Erista harmitteli.