Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Jaloin haukoista tulee tunturien tuulista

Kerran, pari elämässään voi ahkerasti retkeilevä lintuharrastaja nähdä tunturihaukan. Parhaiten satumainen onni voi käydä loka–marraskuussa, jolloin nuoret tunturihaukat lähtevät vaellukselle etelään. Vanhemmat pysyvät asuinsijoillaan Tunturi-Lapissa, jos riekkoja ja kiirunoita riittää ravinnoksi. Viimeisen noin 45 vuoden aikana tunturihaukka on havaittu kolmasti Uudenkaupungin saaristossa ja kerran Mynälahdella. Tunturihaukan tapaaminen on vaikeaa myös pesimäseudullaan, sillä vajaan 50 parin pesäpaikat tunturijyrkänteillä ovat tiukasti varjeltuja salaisuuksia. Syynä on se, että tunturihaukat ovat munien kerääjien ja laittoman lintukaupan uhreja. Tunturihaukan korvausarvo on lain mukaan noin 6400 euroa, mutta laittomilla markkinoilla munien ja lintujen arvo on moninkertainen. Arabialaisessa ja aasialaisessa kulttuuripiirissä jalohaukkojen vangitseminen ja kasvattaminen metsästyshaukoiksi on edelleen yleistä. Samanlainen kulttuuri vallitsi vuosisatoja sitten myös Pohjolassa, kun tunturihaukka oli kaikkein kallein luonnonvara, johon vain yhteiskunnan rikkaimmilla oli varaa. Nimitys jalohaukka juontaa juurensa metsästyshaukkoihin. Tunturihaukka on jaloista jaloin, sillä se on sukunsa suurin, voimakkain ja yhtä nopea kuin muuttohaukka. Jopa sheikkien aavikkohaukat jäävät toiseksi. Markku Paakkinen