Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Merkityksellisyydestä

Tämä vuosi on ollut hyvin eriskummallinen ja tulee sellaisena varmasti jatkumaankin. Kun poikkeustila keväällä käynnistyi ja elinpiirimme kaventui kodin ympäristöön, muuttui monen perusarki hyvin toisenlaiseksi. Itselleni tämä uusi aika nosti pintaan kysymyksen merkityksellisyydestä. Yhtäkkiä omassa elämässä tapahtui paljon vähemmän ja kaikki tuntui ikään kuin hidastuvan. Mutta kotona olemisesta muodostuikin tilaisuus nähdä arkisia asioita uusista näkövinkkeleistä. Tuntui, että oli kerrankin aikaa havainnoida omaa lähiympäristöään ja pohtia myös sitä, mistä elämän merkitykselliset asiat ja hetket muodostuvat. Merkityksellisyyden tunne rakentuu eri ihmisille erilaisista asioista. Meistä kukaan ei kuitenkaan ole täysin erillinen muista, vaan olemme kytköksissä toisiimme ja riippuvaisia toisistamme. Sillä, miten muut olevaiset ympärillämme voivat, on vaikutusta myös omaan hyvinvointiimme. Minulle taide ja luonto tuottavat merkityksellisyyden kokemuksia toisten ihmisten kohtaamisten ohella. Nyt keväällä, kun ihmisten väliset kontaktit rajattiin minimiin, oli meille monelle luontevaa etsiytyä luontoympäristöön. Kun pääsy taiteen ja kulttuurin pariin rajattiin pois, saattoi moni huomata niiden roolin ja merkityksen myös omassa elämässään. Minulle, taiteen ammattilaiselle, tämä tarkoitti paitsi harmia ja huolta kollegoiden tilanteesta teosten ja työkeikkojen peruuntuessa, mutta myös havainnon siitä, kuinka itsestään selvänä sitä onkaan pitänyt taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta omassa arjessaan. Vasta kun museot, galleriat ja teatterit suljettiin, konsertit peruttiin ja kaikki taideharrastuksetkin jäivät tauolle, saattoi huomata sen ison tyhjiön, mikä jäi jäljelle. Merkityksellisyyden mentävä aukko. Viimeistään tänä keväänä opimme, että juuri elämä itsessään on merkityksellistä. Kunkin oma elämä, mutta myös jokaisen muunkin elämä. Kun jokin suuri ja ennalta tuntematon uhkaa mahdollisesti ihan jokaisen elämää, tulee elämän suojelemisesta tärkein tehtävämme. Koronavirus on kuitenkin vain harjoitus sille, miten luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen tulee uhkaamaan meidän kaikkien elämän jatkumista tällä planeetalla. Ihan kaikkien, myös me ihmiset mukaan lukien. Luonnon moninaisten kytkeytymisten ymmärtäminen on asia, mikä meidän jokaisen tulisi sisäistää. Hakeutuminen luontoon ja taiteen pariin on keino kehittää omaa havaintokykyään ja antaa itsensä herkistyä myös niille monimutkaisille kysymyksille, mitä ekologisen tasapainon saavuttaminen vaatii. Jos ja kun koronapandemia aiheuttaa uusia rajoituksia myös meillä Suomessa, voimme yrittää hyödyntää sen ajan merkityksellisyyden äärellä olemiselle vaikkapa lähimetsää ja sen elämää tarkkailemalla tai etsiytymällä hyvän kirjan tai musiikin pariin. Nopean asioiden ja elämysten kuluttamisen sijaan merkityksellisyys saa tilaisuuden rakentua vaikkapa siitä, että pysähtyy kuuntelemaan lempiartistinsa kappaletta rauhassa ja keskittyneesti tai istuu metsässä kivelle hengittämään ja kuuntelemaan. Taide ja luonto avaavat aistejamme, herkistävät havaitsemaan monimutkaisiakin systeemejä ja edesauttavat uusien näkökulmien muodostumista. Eikä se vaadi edes uusia rajoituksia, vaan meillä on tilaisuus merkityksellisyyden äärellä olemiselle ihan juuri tässä ja nyt. Leena Kela Saaren kartanon toiminnanjohtaja   Kela oli kutsuttuna Vakka-Suomen Sanomien heinäkuun Vierailevaksi päätoimittajaksi. Vieraileva päätoimittaja -sarja juhlistaa lehtemme 70-vuotista toimintaa.