Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Kirpputori on terapiaharrastus – Teho-osastolla Sari Silver pelkäsi, etteivät enkelit enää riitä

Kustavissa kaikki tietävät Sarin ja Pärren eli pariskunnan Sari ja Per-Erik Silver.  Silverit pyörittivät Kustavin keskustassa seitsemän vuotta hyvästä ruuastaan tunnettua Grill-ravintolaa ja pitopalvelua. Pari vuotta sitten he luopuivat ravintolasta, kun työtaakka kävi kohtuuttomaksi Pärren terveydelle. Sari siirtyi kunnan ruokapalveluesimieheksi. Elämän piti olla kohtuullisen mallillaan. – Olimme viime vuoden elokuussa valmistautumassa pikkuveljeni 50-vuotispäiville, kun yhtäkkiä päätäni alkoi aivan hirveästi särkeä, Sari muistelee. Hän tajusi heti, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Onneksi lähin ambulanssi oli Taivassalossa ja seitsemän minuutin päästä Silvereitten pihassa. Sari kyyditettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa diagnosoitiin aivoverenvuoto. – Olin teho-osastolla 11 päivää ja sitten minut siirrettiin vuodeosastolle. Ehdin olla siellä vain noin puoli tuntia, kun iski aivoinfarkti ja minut vietiin takaisin teholle. – Silloin ajattelin, että tuskinpa enkeleitä enää riittää, hän myöntää. Teho-osastolla hän oli kaikkiaan kolme viikkoa.   Nyt Sari Silver järjestelee entisen Grill-ravintolan, nykyisen Prykän, piharakennuksessa kirpputorin hyllyille tavaraa. Sari on yhtä nauravainen kuin ennenkin, mutta jokin on muuttunut. – Tietokoneen käyttö on yhtä tuskaa. Keskittyminen takkuaa, enkä edes aina muista sosiaaliturvatunnustani. Raajoissa on välillä tunto-ongelmia. Sama esine tuntuu toisessa kädessä kylmältä, toisessa kuumalta. – Neuropsykologi sanoi minulle, että suurin haasteeni on ymmärtää, että en voi vaatia itseltäni niin paljon kuin ennen. Sari on ollut aina kova tekemään töitä. Energiseltä ihmiseltä on sujunut viiden asian tekeminen yhtä aikaa. – Nyt Pärre sanoo, että teen yhtä kuutta työtä ja suunnittelen kahta muuta, mutta ei vain tule valmista, hän kuvailee aivoinfarktin jättämää muutosta itsessään. Painavat laatikot eivät nouse lattialta enää kuten ennen. Jotain on naisessa muuttunut, vaikka iloinen olemus on sama kuin ennen. Aivoinfarktista on kulunut nyt lähes vuosi.   Sari Silver on sairaslomalla kunnan työstä. Hänen sijaisenaan ruokapalveluesimiehenä on hänen puolisonsa. – Neuropsykologi sanoi, että minun pitää keskittyä nyt toipumiseen ja iloisiin asioihin. Mikä elämässä on iloisempaa kuin tavata ihmisiä, Sari sanoo. Siksi hän nyt järjestelee tavaroita kirpputorin hyllyille. Kirpputori on hänen ”terapiaharrastuksensa”. – Tätä voin tehdä siinä tahdissa kuin jaksan. Ja tätä tavaraahan meillä on niin paljon, että on hyvä saada osa myydyksi.   Sarin kirpputorilla on ravintolatavaraa, kuten ammattilaisveitsiä sekä kalliita astiasarjoja. Muuten kirpputori on kuin lavea otos ihmisen elämästä: yhdessä nurkassa on työkaluja, perällä vaatteita, parilla hyllyllä lasten leluja ja iso kirjahyllyllinen kirjoja. – Joku kävi jo kysymässä, että voiko tänne tuoda myytäväksi tavaraa. Vastasin, että sitten, kun saan jonkun hyllyn tyhjäksi, Sari naurahtaa. Siihen voi mennä tovi, ellei sitten kauppa kirpputorilla ala käydä kuin siimaa. – Kun pääsin sairaalasta ja istuin Kela-taksiin, Pärre soitti ja kertoi, että ravintolatiloihin on löytynyt uudet yrittäjät. Kaikki se, mitä olin stressannut, järjestyi yhtäkkiä, Sari kertaa vielä vuoden takaista tarinaansa. – Jokin tehtävä minulla täällä vielä on, kun enkeleitä riitti minua auttamaan, hän hymähtää.