Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Taina Syrjämaa kasvoi 13 kissan kanssa – Tutkii nyt työkseen eläinten toimijuutta ja eläinteollisuuden historiaa

Hihnan päässä kulkevat vuorotellen Sipi Garibaldi, Miiru Sofia ja Oscar Napoleone. Hakkenpäässä sijaitsevan kesäkodin pihapiiri on tullut muutamassa vuodessa hyvinkin tutuksi ruskolaiselle Taina Syrjämaalle ja hänen puolisolleen Yoshinobu Nakamuralle . – Jokainen neliömilli alkaa olla käyty huolellisesti läpi. Kun aikoinani aloitin ulkoilut Sipin kanssa, itselle avautui aivan uusi näkökulma luontoon. Aloin nähdä lähelle ja pientä. Kissa tykkää pysähdellä ja nuuhkuttaa, ja ulkoilut ovat tempoltaan rauhallisia. Tosin nuorempien Miirun ja Oskun kanssa saa hölkkäilläkin heinäsirkkojen ja kärpästen perässä, Syrjämaa kertoo. Hakkenpään kodin lähistöllä on hiljattain vieraillut metso, mäyrä, kettuja, kaurisemo kahden vasan kanssa ja harvinaisimpana kaikista harjalintu, joka viihtyi pihassa tarkkailtavana kolmen päivän ajan. Kuusi vuotta Hakkenpään vapaa-ajan asukkaana viihtynyt pari on ihastunut, eikä vain paikkaan, vaan myös sen kaupanpäällisiksi tulleisiin lähialueen ihmisiin. – Etsimme kesämökkiä, mutta saimme paljon enemmän. Tänne tuleminen oli rakkautta ensisilmäyksellä. Paikan näkemisestä saa jotakin irti, mutta kun tutustuu ihmisiin, siihen tulee vielä lisäulottuvuus. Meidät on otettu tosi ystävällisesti vastaan. Taina Syrjämaa asui lapsuutensa saaristossa kalastajaperheen ainoana lapsena. Perheessä oli jo ennen tytärtä kissoja, jotka korvasivat omanikäisten leikkikavereiden puutetta. – Kasvoin kissalauman jäsenenä, siellä pahnanpohjimmaisena. Meillä oli vuosien ajan 13 kissaa, hän kertoo. Elämä kissojen kaverina opetti paljon kissojen välisistä sidoksista, ystävyyksistä, vastakkaisuuksista ja niiden muutoksista. Vasta paljon myöhemmin Syrjämaa oivalsi, ettei kaikilla ole ollut mahdollisuutta samaan. Syrjämaasta tuli historiantutkija, joka teki väitöskirjan Italian ulkomaille suunnatusta matkailumainonnasta fasismin aikana 1920–30-luvuilla, tutki edistysuskoa, maailmannäyttelyitä ja kaupunkia elettynä tilana. Vasta myöhemmin hänen huomionsa kiinnittyi kissoihin ja muihin eläimiin myös historiantutkijana. 2000-luvulle tultaessa tieteessä tapahtui ns. eläinkäänne, jonka jälkeen eri alojen tutkimuksessa on otettu paremmin huomioon yhteisöjen monilajisuus ja eläimet muunakin kuin toiminnan kohteina. Syrjämaa on johtanut viime syksystä asti Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta eläinteollisuuden ja eläinten hyväksikäytön historiasta. Sitä ennen hän tutki eläinten toimijuutta ja lemmikkien historiaa aineistonaan muun muassa uusikaupunkilaisen valokuvaaja Augusta Olssonin perhepotretit. Kun Syrjämaa alkoi tutkimustyönsä myötä oivaltaa eläimet oman elämänsä kokijana ja keskipisteenä, häneltä loppui lihansyönti siihen paikkaan. Hän toivoo, että historiantutkimus voisi tehdä näkyväksi kulttuurihistorialliset prosessit esimerkiksi eläinten tehokäytön takana. – Vasta kun ymmärretään, etteivät asiat ole välttämättömyyksiä, itsestäänselvyyksiä, väistämättömyyksiä tai pysyviä, niitä voidaan muuttaa. 1800-luvun loppu on tutkimuksen kannalta hyvin kiinnostava aika, sillä silloin ihminen koki voivansa voittaa luonnon ja alettiin ylittää monia esteitä, joita luonto oli ennen asettanut. Tämä on johtanut ekologiseen kriisiin ja ilmastonmuutokseen, jotka osoittavat, että rajat alkavat tulla vastaan. Kissat kiehtovat Syrjämaata edelleen. – Maatiaiskissoissa persoonallisuuksien runsaus on valtava. Pidän myös siitä, ettei kissa tottele. Se arvostaa seuraa, mutta omilla ehdoillaan, hän sanoo. Ammatti: yleisen historian professori Turun yliopistossa Syntynyt: 1966 Porin Ahlaisissa Asuu: Ruskolla, toinen koti Taivassalon Hakkenpäässä Perhe: mies ja kolme kissaa Harrastukset: kasvimaa, lukeminen ja kissojen ulkoiluttaminen