Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Täille DDT:tä ja hammaskipuun dynamiittia – Naantalin museon näyttely kertoo hygienian historiasta

Vuonna 1890 Suomessa asui alle puolet nykyisestä väkimäärästä, ja heitä varten oli hammaslääkäreitä 20. Sokerin käytön lisääntyessä hampaiden reikiintyminen yleistyi, ja hammasmädästä tuli kansantauti. Ei ollut tavatonta, että jo rippilahjaksi suuhun aseteltiin tekohampaat. – Kun hampaita hoidettiin huonosti ja tuli hammasmätää, koettiin helpommaksi poistaa suusta kaikki hampaat. Hammasharjojen teollinen tuotanto alkoi jo 1840-luvulla, mutta niiden käyttöä pidettiin pitkään hienosteluna. Vielä 1960-luvulla yksi harja palveli koko perhettä, Naantalin museon amanuenssi Mari Termonen kertoo. Museon Suihketta kainaloon -näyttely Humpin talossa kertoo peseytymisen ja hygienian historiasta. Näyttelyvieras voisi helposti luulla, että teema päätettiin koronaviruksen leviämisen innoittamana, mutta aihe lyötiin lukkoon jo paljon aiemmin. – Se oli puhdas sattuma. Aihe kehkeytyi työntekijöiden kahvipöytäkeskusteluissa, kun mietimme sitä, miten maailmalla eletään hyvin eriarvoisessa asemassa suhteessa puhtaaseen juomaveteen ja hygieniaan. Aikaisempiin kesiin verrattuna meillä on ollut nyt supervilkasta, Termonen kertoo. Suomessakaan puhdas juoma- tai peseytymisvesi ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Mutta meillä on sentään päässyt saunaan. – Usein kuulee kauhistelua keskiajan ihmisten likaisuudesta ja siitä, miten ihmiset ovat haisseet ihan kauhealle. Se ei pidä täällä täysin paikkaansa, sillä Suomessa on ollut saunoja vaikka kuinka ja kauan. Ei täällä ole ollut kuin keskieurooppalaisissa kaupungeissa, joissa jokivedet olivat käymälöiden puutteessa ja jätteiden takia sellaisia, ettei niissä kannattanutkaan peseytyä, Termonen sanoo. Käsitys puhtaudesta on vaihdellut aikojen saatossa, ja usein ihmiset pesivät 1500–1700-luvulla vain kasvot, kädet ja jalat. Veden kantaminen, lämmittäminen ja pesupaikan järjestäminen olivat isoja operaatioita, eikä esimerkiksi hiuksia pesty kovin usein. – Vettä pidettiin tautien aiheuttajana, mikä usein oli myös totta, sillä likainen vesi levitti sairauksia, Termonen sanoo. Amanuenssi myöntää, että näyttelyn rajaaminen oli hankalaa, sillä olot ja tavat ovat olleet hyvin erilaiset maaseudulla, kaupungissa ja eri puolilla Suomea. Esimerkiksi käymälät yleistyivät nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla. Maalla, jossa suurin osa väestöstä asui, oli totuttu käymään tarpeilla pellon laidalla tai riu’ulla. – On vähän vitsikästä, että kun huussit tulivat maaseudulle 1800-luvun lopulla, ne olivat aluksi hyvin vähällä käytöllä nimenomaan ihmisten häveliäisyyden takia. Jos menit huussiin, kaikki tiesivät, että olet menossa vessa-asioille, mutta jos menit pellonpieleen, saatoit olla menossa ihan vaan katsomaan, miten vilja kasvaa, Termonen kertoo. Toisaalta vessa-asioissa ei aina harrastettu turhaa häveliäisyyttä, sillä kaupunkikorttelin käymälässä saattoi olla kymmenen reikää rivissä ja yhteisellä istunnolla vaihdettiin kuulumiset naapureiden kanssa. Peseytymisen puutteita peiteltiin tuoksuilla. Kotitekoiseen saippuaan sekoitettiin yrttejä tai tervaa, ja kainaloihin siveltiin hajusteita ja öljyjä. Ensimmäinen deodorantti tuli markkinoille vuonna 1888, ja seuraavan vuosisadan puolella sellaisen käyttö koettiin jo naisten velvollisuutena. Miehet alkoivat käyttää deodorantteja vasta 1970-luvulla. – Aluksi deodorantit olivat ihoa ärsyttäviä voiteita ja niin voimakkaan hajuisia, ettei niitä tarvinnut laittaa joka päivä, Termonen kertoo. Keinot kauneuden, puhtauden ja terveyden edistämiseksi eivät ole aina olleet kovin lempeitä. Ensimmäiset hammastahnat sisälsivät niin paljon hankausaineita, että ne kuluttivat pois myös kiilteen. Täitä vastaan taisteltiin paitsi täikammalla ja ajelemalla hiukset, myös elohopeasalvalla ja hyönteismyrkyillä kuten DDT:llä. Hiusvedet saattoivat sisältää radioaktiivista ainetta. Hammaskivun lääkintäkeinoihin kuuluivat tupakansavu, pirtu ja jopa dynamiitti. Kolottavia hampaita saatettiin käsitellä myös akkuhappoon kastetulla heinänkorrella tai kuumaan tervaan upotetulla puikolla. – Kansanlääkinnän keinoissa on voinut käydä myös huonosti. Jos olet laittanut suuhun akkuhappoa, hammassärky on toki voinut unohtua, mutta voi särkeä jotain muuta paikkaa. Lapamatojakin saatettiin häätää juomalla bensiiniä, Termonen päivittelee. Näyttely on avoinna elokuun loppuun asti tiistaista sunnuntaihin kello 11–18 ja syyskuusta eteenpäin keskiviikkoisin kello 12–15.