Ladataan
Etusivu Uutiset Näköislehti Muut lehdet Yhteystiedot Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Kolumnit Pääkirjoitukset

Luontokuvaaja vangitsee erilaisia kohtaamisia kameraansa

Taivassalon kirjaston heinä-elokuun taidenäyttelyssä on maskulaisen luontokuvaajan Hannele ”Hansu” Putuksen töitä. Näyttelytilan seiniltä katsojaa kurkistelevat monet eri linnut, pienet ötökät, sisilisko, saukko sekä peura. Esille on tuotu myös luovalla tavalla kuvattuja abstrakteja luontokuvia, jotka haastavat katsojaa näkemään syksyisen ruskan tai vaikkapa sadevesiviemärin salaisuudet kuvien takaa. Putus on antanut näyttelylleen nimen Luonnon monet kasvot. – Ensimmäinen näyttelyni tuo esille luonnon monimuotoisuuden ja osan niistä monista eri mahdollisuuksista, joihin luonnon valokuvaamisen voi suunnata, Putus kuvailee. Putukselle luonto ja luonnon kuvaaminen ovat lajeihin tutustumista. Hän tarkkailee lähettyviltä sellaisia lajeja, joita ei välttämättä ilman kameraa pystyisi havaitsemaan. – Kumarruin ojanpenkalle katsomaan, että mitä keltaista siellä on. Lopulta huomasin, että siinä on kymmeniä nuppineulan pään kokoisia keltaisia hämähäkkejä samassa verkossa. Otin siitä kuvan ja tarkastelin sitä suurempana tietokoneelta, Putus kertoo. Luonto vie Putuksen mukanaan. Vartin mittaiseksi tarkoitettu kuvausreissu saattaa venähtää pariin tuntiin. Kohtaaminen peuran tai saukon kanssa on vangittu kameraan. Myös kuvauskohteiden etsintä vie aikaa. – Luonto inspiroi minua kokeilemaan. Se saa minut leikittelemään väreillä, valolla, muodoilla, rytmillä ja pinnoilla. Luonto saa minut hämmästymään aina uudestaan. Putus on kuvannut lapsesta asti, mutta vuonna 2013, kun perheeseen hankittiin ensimmäinen digijärjestelmäkamera, harrastus on saanut täysin uudet mittasuhteet. Vuonna 2016 Putus liittyi Turun seudun luonnonvalokuvaajiin. Putuksella on runko ja yksi telelinssi, jolla hän pääasiassa kuvaa. Hän uskoo, ettei hyvän kuvan saaminen ole kiinni vain kalustosta. Toki kunnon kuvauskalusto helpottaa kuvaajan työtä. – Luontokuvaaja ei jälkikäteen käsittele kuvistaan mitään pois tai lisää sellaista, mitä tilanteessa ei oikeasti ollut. Käsittelen kuvani jälkikäteen, joten rajaan, terävöitän ja käyn vielä värit läpi tietokoneella. Putus haluaa antaa luonnon eläimistölle kuvaustilanteessa oman rauhansa, joten hän etenee luonnon ehdoilla. Kerran hän oli kuvausreissulla Nopperlan mailla olevalla järvellä. Kameran putkeen oli jo vangittu monenlaisten lintujen kuvia. – Yhtäkkiä saukko mönki esiin kolostaan. Se säikähti kameran ääntä ja lähti luikkimaan pakoon. Lopetin kuvaamisen ja saukko kääntyi vielä katsomaan minua. Varmaankin se ihmetteli, että miksi ääni loppui. Putus aikoo seuraavaksi kuvata aiempaa enemmän veden eri muotoja. Hän uskoo tutkivansa ojia ja viemäreitä uudella silmällä. Myös maisemakuvaus kiinnostaisi häntä, mutta hän kokee, että sopivien maisemien löytäminen on vaikeaa. – En ole vielä lähtenyt eläinten perässä matkaan, mutta olisi mukava mennä jollekin kojulle kuvaamaan karhuja, kettuja ja susia, Putus toteaa.