Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Entisajan postinkulkua mantereelta Livonsaarelle

Varhaisimmat postiasemat Turusta länteen sijaitsivat Mynämäessä ja Naantalissa. Vasta 1880-luvulla tapahtui kehitystä pienemmillä paikkakunnilla, kuten Askaisissa, jossa avattiin postiasema Autuisen kylätaajamassa maakauppias J. Söderholmin kiinteistössä. Kunnallislautakunnan kokouspöytäkirjan mukaan se tapahtui vuonna 1888. Tätä ennen postinhaku Mynämäestä tapahtui talokunnittain. Se noudettiin loppuviikosta ja toimitettiin pitäjän papille, joka otti haltuun kruunun ja seurakunnalle tulevan postin. Muu posti jaettiin rahvaalle joko ennen tai jälkeen kirkonmenojen sakastissa. Mainittakoon että vain seurakunnan papilla oli oikeus sinetöidä ja avata postilaukku. Livonsaareen kulkeutuva posti jäi kuitenkin edelleen ”matkalle”, jolloin se vaati lisätoimenpiteitä. Tarkemmista järjestelyistä on vain hataraa muistitietoa, jotka kirjasin kootessani aineistoa Livon paikallishistoriaan. Kertomusten mukaan postinkanto tapahtui postiasemalta jalkaisin ja tehtävään valittiin palkattu kantaja. Virallinen posti jäi edelleen postitoimistoon noudettavaksi, sen sijaan saapuva kirjeposti sekä sanomalehdet kannettiin perille. Lisääntyvä kirje- ja postikorttiliikenne, sekä kasvava sanomalehtien levikki, olivatkin ne merkittävät tekijät, mitkä edesauttoivat postinkannon lisääntyvää merkitystä pienillä ja syrjäisillä paikkakunnilla. Paikkakunnalla melkoisia ponnistuksia vaatinut uudistus johti vakituiseen postinkantoon entiseen talokohtaisen viikkonoudon sijaan. Milloin se tapahtui, ei tarkalleen ole tiedossa, mutta päättelen sen olleen käytössä jo ainakin osuuskaupan aloittaessa toimintansa vuonna 1907. Itse tarinat, joita kuulin, olivat toisen polven muistiinsa tallettamia. Ne olivat ”taattojen tarinoita” aikakausilta, jotka sijoittuivat vuosisadan alkukymmenille. Tarinoihin liitettiin kaksi nimeltä mainittua henkilöä, jotka mainittiin postinkantajina Askaisten postikonttorilta Livonsaarelle sekä jakeluun itse saarella. Nämä henkilöt putkahtivat monesti esiin postinkannon menneitä pohdittaessa. He olivat legendaarinen Frans Jalonen, ”posti-Frans” Kauppisista ja Tillinperän Otto Ranta. Saattoi olla muitakin postinkantoon osaaottaneita, mutta ne paikallismuisti on unohtanut. Frans Jalonen oli syntynyt vuonna 1869, jolloin on mahdollista, että hän olisi alusta asti toiminut postinkuljettajana Livonsaarella. Muisteluissa kävi ilmi käsitys siitä että Otto Ranta tuurasi Frans Jalosta. Kertojat muistelivat, miten postinkantajan lisäksi tarvittiin postivene. Oman veneen hankkimiseksi muun muassa työväenyhdistys piti iltamia ja arpajaisia, joilla hanketta rahoitettiin. Postivenettä säilytettiin Paavaisen rannassa, josta soudettiin Iirosten Äijänpäähän, josta käveltiin postiasemalle ja samaa reittiä takaisin. Paluuposti jaettiin saaren pohjoispäähän sekä lisäksi Kaukkoisten kylään. Posti saaren eteläisiin osiin jätettiin noudettavaksi osuuskaupalle. Postinkanto tapahtui 1920-luvulla kolmasti viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, jatkuen samankaltaisena sotienjälkeiseen aikaan. Vasta tällöin siirryttiin linja-autokuljetuksiin. Vaikeuksia postin kuljetukseen toivat keväisin ja syksyisin toistuvat säittenriidat. Niiden vuoksi pitkää vesireittiä ei voitu käyttää vaan matka suoritettiin jalan, kiertäen pitkin Musta-aukon rantoja ja kallioita. Ylitys tapahtui vasta Kirsoniemessä tai Vangensalmessa, joka useimmiten oli sula. Uusi osuuskauppa, joka nousi uuden Velkuantien varteen, säilyi postin paikallisasemana edelleen 1950-luvulla. Postisäkki tuli ja meni päivittäin Askaisten postiin. Moni haki postinsa kaupalta, mutta Pohjapään postin kuljettajaksi Frans Jalosen jälkeen ryhtyi Tillinperän Niilo Suominen. Näin oli päätöksessään eräs vaihe paikallisessa postinkannossa. Se perustui vastoinkäymisten ja luonnon olosuhteiden kanssa taisteluun usein niin merellä kuin maalla. Niistä esimerkkinä voidaan pitää säittenriidan aikaisten olosuhteiden voittamista, jolloin posti-Fransin kerrotaan lausahtaneen elämään jääneen sanonnan ”Menin Kattilavuorta pisin ja siel se saapas halkes”. Lause paljastaa osan silloista suurta postitietä. Markku Lehto