Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Samppavuoreen liittyvää perimätietoa

Livonsaarella sijaitsevan Samppavuoren tunnettu historia kätkee monta eri vaihetta. Ne perustuvat pääasiassa perimätietoon, miesmuistiin ja maaston kertomiin vahvoihin olettamuksiin. Olettaa voidaan varsin hyvin muinaisten hylkeenmetsästäjien ja kalastajien liikkuminen alueella, joka noin 9000 vuotta sitten ”kurkisti” silloisen meren pinnalle. Muinaiset kalastajat sekä hylkeenpyytäjät ovat tutkijoiden mukaan pääsääntöisesti saapuneet nykyisen Suomenlahden eteläpuolisilta alueilta Baltiasta. Tapahtuneesta kertonee jotain kieliperimämme, jossa edelleen vilahtelee alueen sanastoa. Myös saaren nimi viittaa liiviläisten hallitsemaan saareen. Kyseinen Liivinmaa sijaitsi Baltian rannikolla. Muita mahdollisia muinaisuuden asioita olivat mereltä mantereelle pyrkivät vihamieliset voimat. Varsin kaukana ei ollut viikinkien merireitti Novgorodiin, sen sivutessa Ruotsin Itämaan rannikkoa. Siksi on mahdollista, jopa todennäköistä, että Samppavuori kuului huippujen ryhmään, joka valvoi rannikon turvallisuutta. Jos havaittiin turvallisuutta vaarannetun, annettiin varoitus sisämaan vartioasemille jatkotoimenpiteitä varten. Rannikon turvallisuutta valvoi jo 1000-luvulla Ruotsissa kehitetty meripuolustuslaitos (Ledung), jonka pienin rannikolla ja saaristo-oloissa toimiva yksikkö oli kuuden miehen vene. Yksikköä kutsuttiin Suomessa Nautakunnaksi. Sellainen todennäköisesti toimi myös Livonsaaren Samppavuoren vartioasemalla. Saarella on lisäksi toinen vartiotehtäviin ehkä vielä paremmin soveltuva huippu, Varttivuori, joka sijaitsee Kainun kylässä ja antaa hyvän näkymän tuloväylälle. Myöhemmät piispat ja muut kirkonmiehet käyttivät väylää matkatessaan Kuusiston linnasta turvallista sisävesiväylää saariston suojassa kohti Tukholmaa. Myös maalliset pitäjä- ja maakuntarajat ovat saattaneet olla Samppavuoren vaikutuspiirissä. Siitä kielii muun muassa paikannimet, kuten Kainu, Kaamanen ja Livo. Nämä antavat aiheen olettaa muinaisen Kainuun maakunnan sijainneen jotakuinkin kyseisellä alueella. Aiheesta ei kuitenkaan ole varsinaista tutkimustietoa, mutta paljolti perimätietoa. Vuoren huippua on jo vuosisatoja todennäköisesti käytetty juhla- ja pakopaikkana, kulloistenkin tarpeiden mukaan. Kirjallista tietoa asioista ei tosin ole, mutta paikannimet antavat viitteitä. Vuorella on nimittäin sekä kirkko että tanssikallio. Kirkko on irronnut siirtolohkare, joka nojaa peruskallioon ja antaa samalla suojan sateelta ja myrskyltä. Onko kirkkoa käytetty mahdollisesti miehitysaikoina tai vaaran vuosina, ei ole jäänyt tietoa. Tanssikalliosta on olemassa toisen polven muistitietoa. Sen mukaan sillä on tanssittu vielä 1900-luvun taitteessa. Aikana, jolloin vielä paritanssi katsottiin talonpoikien parissa synniksi, nuoriso pääsi pois ihmisten silmistä. Samppavuoren huippu on ollut korkeutensa puolesta mainio tähystyspaikka myöhemminkin, kuten jatkosodan vuosina. Tällöin huipulla toimi ilmavalvontapiste, seuraten vihollisen hävittäjä- ja pommituslentueita, jotka pyrkivät Turun ilmatilaan. Puhelinyhteys oli vedetty kansakoululle, josta tarpeelliset tiedot välittyivät eteenpäin. Toinen merkittävä tehtävä on huipulla ollut 1930-luvulla, jolloin kolmiomittausta suoritettiin alueella. Huipulla on muistona mittauspiste, joka on hakattu peruskallioon. Myöhempi aika on hyödyttänyt paikkaa kävelyretkien muodossa, joita on tehty varsinkin keväisin Rouhunaukolla tapahtunutta jäiden lähtöä seuramaan. Myös legendaarisena hiihtomaastona vuoren rinteitä on käytetty. Viime vuosina retkeilyyn on liitetty myös paikanpäällä tapahtuvaa muuta ohjelmaa. Huipulla on vuosikymmenien saatossa ollut useitakin näkötorneja, muun muassa kolmiomittausta tehtäessä. Viimeisin vuonna 2004 rakennettu näkötorni on turvallisuussyistä purettu ja uusi on hankkeissa. Tuleva torni palvelee pääosin turismia, joka vuorelle on viime vuosina lisääntynyt. Markku Lehto