Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Mietoisten Karjalaisilla juhlavuosinäyttely

Mietoisissa Tavastilan museon yläkerrassa avattiin sunnuntaina Mietoisten Karjalaiset ry:n 70-vuotisjuhlanäyttely, joka on esillä elokuun loppuun asti. Karjalaisilla on ollut pienessä kunnassa suuri vaikutus, sillä Mietoinen vastaanotti karjalaissiirtolaisia suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin muut alueen kunnat. Kun vuonna 1930 Mietoisissa on kirjattu olleen 1642 asukasta, oli asukasmäärä vuonna 1948 siirtolaisten tulon jälkeen 2176. Yhdistystoiminnassaan karjalaiset olivat ensin Mynämäen Karjalaisten alaosastona, kunnes perustettiin oma yhdistys. Yhdistyksen perustamiskokouksessa 18.3.1950 oli paikalla 12 perustajajäsentä, ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Olavi Ahlqvist . Yhdistyksessä on nykyisin viitisenkymmentä jäsentä, ja puheenjohtajana toimii Jarmo Taatinen . Yhdistys järjestää muun muassa grilli-iltoja, pikkujouluja, perinneruokapäiviä ja tarinailtoja. Kotiseutumatkojakin yhdistys on järjestänyt, mutta ei enää ainakaan viiteentoista vuoteen. – Yksittäiset jäsenet käyvät kyllä Kannaksella, itsekin useamman kerran vuodessa. Yleensä merkkipäivinä kuten itsenäisyyspäivänä ja talvisodan alkamisen ja päättymisen muistopäivinä, kertoo Eero Eeva .   Juhlanäyttelyyn on koottu tietoa ja valokuvia Mietoisten Karjalaisten menneistä vuosista sekä Karjala-aiheista kirjallisuutta ja yhdistyksen jäsenten käsitöitä. – Karjalaiset ovat olleet taitavia käsistään. Täällä on muun muassa hardanger-kirjontaa ja erilaisia opiston käsityöpiireissä tehtyjä töitä. Halusimme tuoda tänne aktiivisten seuran jäsenten kuten Annikki Potinkaran ja Aili Lemmetin käsitöitä ja Helli Haapsaaren maalauksia, ja kunnioittaa heidän kättensä töitä, toteaa Eila Haapsaari . Kirjoja on esillä runsaasti, sillä Markku Lemmetti kertoo seurojen tekevän nykyisin ahkerasti erilaisia julkaisuja. Uusimpia ovat esimerkiksi Kirvesmäki-kerhon Metsäpirtti meille rakas ja Kuolemajärvi-säätiön Kuolemajärvi ei kuollutkaan. – Perinteen tallentaminen on ollut viimeiset 20–30 vuotta tosi tärkeää. 80-lukuhan oli vielä sellaista, että hyvin varovasti puhuttiin Karjalasta, kertoo Markku Lemmetti, joka on ollut mukana useampaakin kirjaa tekemässä. Vähän vanhempi, Hatjalahti-työryhmän vuonna 2005 julkaisema Hatjalahti – Kotikylä kauneinta Karjalaa -kirja on sikäli tärkeä, että käytännössä miltei koko Kuolemajärven Hatjalahden kylä muutti Mietoisiin. – Martathan olivat aluksi täälläkin Hatjalahden Marttoja kunnes nimi muutettiin Mietoisten Karjalaisiksi Martoiksi, toteaa Irma Kaven .