Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Aistit terävöityvät hiljaisuudessa – Kuuntelukävelyillä opitaan uusia asioita omasta elinympäristöstä

Sana kuuntelukävely ei välttämättä kerro monelle kovinkaan paljon. Turkulaiset taiteilijat Simo ja Tuike Alitalo ovat järjestäneet kuuntelukävelyitä jo kymmenen vuoden ajan. Taiteenlajina kuuntelukävelyt voi luokitella käsitetaiteeksi, ja ne saivat alkunsa Kanadassa 1970-luvun alussa. – Kuuntelukävelyiden aikana ihminen oppii kuuntelemaan omaa elinympäristöään. Jokainen voi harjoitella kuuntelua, ja kävelyjen aikana omasta elinympäristöstään huomaa usein asioita, joihin ei ole aiemmin kiinnittänyt lainkaan huomiota. Aisteilla on tapana terävöityä hiljaisuudessa, kertoo Simo Alitalo. Kuuntelukävelyn kesto on yleensä noin tunnin, ja sopiva ryhmäkoko on alle 20 henkeä. Kävelyn aikana on tarkoitus olla täysin hiljaa, ja välillä pysähdytään hetkiseksi kuulostelemaan ympäristön ääniä. – Järjestämme kävelyt yleensä kaupunkiympäristössä. Ihmisillä on usein tapana sulkea korvansa omalta ympäristöltään, ja onpa käynyt niinkin, että jos kävely on järjestetty oikein vilkkaasti liikennöidyssä paikassa, jotkut osanottajat ovat suorastaan kauhistuneet oman ympäristönsä melusaastetta, Tuike Alitalo sanoo. Uudenkaupungin kaduilla toimittajalle järjestetyn yksityiskävelyn aikana kävi selväksi, että Uusikaupunki on hyvin rauhallinen, jopa hiljainen kaupunki. Keskustan laitamien hiekkateillä omien askelten äänen kuuli hyvin, sade ropisi rauhoittavasti, ja ympärillä kuului yllättävän paljon eläinten ääniä, kuten lintujen liverrystä tai varoitushuutoja oravan kiivetessä pesäpuuhun. Keskustan laitamilla autojen ääniä ei juuri kuulunut.   Taiteilijapariskunta on järjestänyt kuuntelukävelyitä Turun lisäksi muun muassa Kainuussa, Seinäjoella ja Helsingissä, mutta myös Suomen rajojen ulkopuolella. Erityisen paljon kävelyitä he ovat järjestäneet Kölnissä, mutta myös Rooman ja Brooklynin kadut ovat kaksikolle tuttuja ympäristöjä. – Suomessa ”köyhän desibelimittarina” voisi pitää sitä, että jos omien askelten ääni katoaa, on liian meluisaa. Brooklynissa ajateltiin, että jos kuuli taivaalla lentävän helikopterin äänen, äänimaailma oli hiljainen, Simo Alitalo naurahtaa. Alitalot ovat järjestäneet kuuntelukävelyitä myös sisätiloissa, kuten kauppakeskuksissa, sekä yökävelyitä. – Kainuussa järjestimme yökävelyn läheiseen metsään. Amerikkalaiset turistit eivät meinanneet uskaltaa lähteä mukaan, sillä he pelkäsivät karhuja. Pienen suostuttelun jälkeen he rohkenivat kuitenkin lähteä, ja loppujen lopuksi kävely oli heille elämys, vaikka niihin karhuihin emme törmänneetkään, muistelee Tuike Alitalo.   Ympäristön pitkäjänteinen kuuntelu todella vaatii hieman harjoittelua, sillä oma sisäinen monologi on hiljennettävä hetkeksi. Kuuntelukävelyt on hyvä toteuttaa ryhmissä. Yksin ollessaan ihmisen on vaikeampi keskittyä kuunteluun, ja ajatukset alkavat helposti harhailla vaikkapa seuraavan viikon ruokalistaan tai tekemättä jääneisiin töihin. Kävelyn jälkeen on rauhallinen olo, ja hetken aikaa tuntuu jopa vaikealta aloittaa puhuminen. Kaikki kävelyllä kuullut äänet, näkymät ja tapahtumat jäävät kirkkaina mieleen. – Tapanamme on kävelyjen jälkeen viettää pieni juttutuokio osanottajien kanssa. On tärkeää, että ihmiset osaavat puhua kuulemastaan, ja tämä on opiksi myös meille oppaille, Tuike Alitalo kertoo. Alitaloilla oli tarkoituksena toteuttaa kuuntelukävely tänä keväänä Saaren kartanon avoimissa ovissa, mutta se peruuntui koronan vuoksi. Taiteilijat kehottavat kuitenkin ihmisiä kuuntelemaan lähiympäristöään. Kun hiljentyy kuuntelemaan, omasta jokapäiväisestä ympäristöstäkin voi löytää yllättäviä asioita.