Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Maalaispurjealuksia Vakka-Suomen ja Tukholman välillä

Merikaupungeissa uutisia laivojen liikkeistä on jo varhain julkaistu vakiintunein tavoin lehtien palstoilla. Tukholmassa niiden uutisten joukkoon tuli aikoinaan paljon mainintoja Lounais-Suomen pitäjistä saapuneista aluksista. Tukholmaan suuntautunut Vakka-Suomen maaseutupaikkakuntien merenkulku kuitenkin hiljeni 1800-luvun lopulla. Kymmenen Pyhämaan isäntää oli vuonna 1750 käräjillä siksi, että olivat käyneet ilman passeja Tukholmassa kaupanteossa. Niinä aikoina sellaiselle matkalle aikovan piti hankkia passi lähimmältä kruununpalvelijalta. Nuo kymmenen isäntää sanoivat käräjillä, että nimismiestä ei oltu tavoitettu sellaisia passeja antamaan. Isännät myös huomauttivat, että passeja heiltä ei tullikamarissa eikä kaupungilla kysyttykään; heidät tunnettiin Tukholmassa entuudestaan. Pyhämaan isännät olivat vieneet Tukholmaan omia myyntitavaroitaan. Suuriin keskuksiin oli kuljetettava laajoilta alueilta paljon sellaisia tuotteita, joita voitiin parhaiten maaseudulta lähettää. On esitetty, että 1850-luvulle tultaessa Suomen rannikkopitäjien laivanomistajille kuului suurempi alusmäärä kuin merikaupunkien kauppalaivastoihin. Merikaupunkien alukset olivat silloin kuitenkin keskimäärin suurempia. Suomalaisten talonpoikien purjehduksista Tukholman-reissut eivät olleet pisimpiä, mutta taajaan toistuvina ne merkitsivät paljonkin.   Varhaisten sanomalehtien sivuilla on tiheään ilmoituksia kaupunkeihin saapuneista laivoista ja niiden lasteista. Sellaisia merenkulku-uutisia Tukholmasta on julkaistu säännöllisesti ehkä lähinnä 1820-luvulta alkaen. Niissä tulee esille muun muassa Naantalista, Uudestakaupungista ja Lounais-Suomen maaseutupitäjistä Tukholmaan purjehtineita aluksia. Esimerkiksi Stockholms Dagbladin numerossa oli 28.9.1830 tärkeimmät tiedot neljästä saapuneesta aluksesta. Yhden hiljattain saapuneista ilmoitettiin olevan J. H. Wahlbergin alus Rymättylästä. Se oli tuonut polttopuita, elintarvikkeita ja sekalaista muuta lastia. Toukokuun 19:ntena 1883 Tukholmaan saapuneiden joukkoon oli listattu aluksia Vakka-Suomesta: Kustavista ”Alkaja”, Vehmaalta ”Mathilda” ja Taivassalosta ”Ahab”. Ne kaikki toivat eläviä kaloja ja elintarvikkeita. Yleensä Lounais-Suomen meripitäjistä Tukholmaan kuljetettiin purjelaivakaudella kalaa, puutavaraa sekä maatalouden ja käsityön tuotteita. Paluumatkoilla voitiin tuoda suolaa, rautaa, tupakkaa tai muuta omaan talouteen. Vuoden 1847 jaksolle on laskettu kaikkiaan 242 ilmoitettua suomalaisen aluksen saapumista Tukholmaan ja lähtöä sieltä. Tukholmasta oli niitä aluksia lähtenyt laskelman mukaan lastaamattomina 157 kertaa. Purjelaivakaudella matkustajia Ruotsiin usein kuljettivat Turusta ja muualta lähtevät alukset. Jossakin määrin matkustajia kuljettivat myös Vakka-Suomen kipparit.   Turun seudun rannikkopitäjistä Tukholmaan tehtyjen purjehduksien vähenemistä selostettiin lehtikirjoituksessa vuonna 1894. Ruotsin muutamaa vuotta aiemmin asettamien suojatullien katsottiin lopettaneen Turun seudun rannikkopitäjien ja Tukholman väliset purjehdukset. Ruotsi asetti suojatulleja vuonna 1888. Uutiset Vakka-Suomen pitäjistä Tukholmaan saapuneista aluksista näyttävät vähentyneen joskus 1880-1890-luvuilla. Samoihin aikoihin oli yleensä kuljetuksia suunniteltava uudelleen höyrylaivaliikenteen nopean laajenemisen vaikutuksesta. Meripitäjissä harjoitettu purjerahtialusten ylläpito ei tykkänään toki lakannut vielä noihin aikoihin. Se oli tavallista ensimmäiseen maailmansotaan asti, ja supistui sitten vähemmäksi.