Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Niin hyvä, ettei sanotuksi saa

Toimittaja oli eksyä matkalla Taivassalon valtuustoon maanantaina. Yleensä valtuusto kokoontuu Taivassalon yhtenäiskoulun luokassa. Sen toimittaja hoksasi, että koulun parkkipaikka oli tyhjillään. Päättelykyky jäi silti puolitiehen. Toimittaja oli suuntaamassa kirjasto-oven kautta kouluun, mutta valtuusto kokoontuikin liikuntahallissa. Sitä ei vain kunnan verkkosivuilla julkaistussa esityslistassa lukenut. Eksyminen oli toimittajalle hyvä opetus. Kun sanotaan, ettei suutarin lapsella ole kenkiä, ei näköjään toimittajallakaan ole lehden lukutaitoa. Kokouspaikka oli mainittu Vakka-Suomen Sanomissa julkaistussa ilmoituksessa. Kun oikea kokouspaikka löytyi, yllättivät järjestelyt. Valtuusto ei ollutkaan liikuntahallin kentällä, vaan yläkerrassa. Valtuusto ja yleisö pääsivät siis samaan tilaan. Kunta oli höllentänyt koronarajoituksiaan valtiovallan suositusten mukaan. Kokouksen jälkeen palkittiin Taivassalon Vuoden yrittäjät. Pystin sai tänä vuonna Pollinpihan Antti ja Milla Lahdenperä. Kakkukahvitkin tarjottiin yrittäjille ja valtuutetuille. Tässä vaiheessa koronarajoitukset pettivät. Turvavälit eivät pitäneet. Valtuutetut istuivat kahvilla vierekkäin kuin pompan napit –  toisaalta mitä olisi pitänyt säikkyä, kun kunnassa ei ole todettu yhtään koronatapausta. Että terveisiä vaan THL:lle ja ministereille, että koko Taivassalon kunta on turva-aluetta. Valtuuston kokous eteni nopeassa tahdissa. Ainoa muutoskohta oli, että kunnanhallitus poisti Hakkenpään vanhan sahan alueen kauppakirjan hyväksymisen esityslistalta. Ostaja haluaa vielä jatkaa neuvotteluita kunnan kanssa. Ymmärtäähän sen, sillä vastahan Hakkenpään kohtaloa on puitu parikymmentä vuotta ja tätä kaupantekoa pari vuotta. Taivassalolaisen ajanlaskun mukaan vanhan sahan alueen kaupasta ei ole siis vielä käyty juuri minkäänlaista keskustelua. Kokouksen herkin hetki koettiin yllättäen tilinpäätöskohdassa. Kunnanjohtaja Vesa Rantala esitteli maireita lukuja. Jos kunnille jaettaisiin hymypoikapatsaita, Taivassalo saisi varmasti patsaan. Sen Rantala myönsi, että kovin hyvin talousarvion laadinnassa kunnassa ei ole onnistuttu –  kun monena vuonna on varauduttu alijäämään, niin ylijäämää pakkaa aina vain kertymään. Viime vuonna Varsinais-Suomessa yijäämää teki vain kuusi kuntaa, joista yksi oli Taivassalo ja kaksi muutakin Vakan alueelta, Kustavi ja Naantali. Koska Taivassalo ja Kustavi ovat vähän kuin Suomi ja Ruotsi tai Turku ja Tampere, Pauli Kurkilahti ei malttanut olla huomauttamatta, että Kustavi on vain kuriositeetti. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Vilho Vuorinen äityi pitämään oikein kiitospuheen kunnanjohtajalle, kuinka hyvin tämä on kunnan taloutta hoitanut. Puheensävy oli kovin tunteikas. Hän kehui Rantalaa niin hyväksi, että ei sanotuksi meinannut saada. Värisevä puhe muistutti isän puhetta maailmalle lähtevälle pojalleen. Puhe taisikin ennakoida sitä, että Rantalalla on jo jalka Kuortaneen oven välissä. Rantala tuli Taivassalon kunnanjohtajaksi 2001. Jos hän tammikuussa siirtyy Kuortaneen kunnanjohtajaksi, hän ehtii olla Taivassalossa parikymmentä vuotta. Rantala oli tullessaan Suomen nuorin kunnanjohtaja ja Kuortaneelle lähtiessään kokenut konkari. Vuorisen liikutuksen ymmärtää. Kasvaahan parissakymmenessä vuodessa pojasta mies. Taivassalossa on sanottu niinkin, että jos Kuortaneen valtuusto valitsee Rantalan kunnanjohtajaksi, Taivassalosta valitetaan päätöksestä. Ei taida vain taivassalolaisten valitusoikeus yltää Kuortaneelle asti.