Ladataan
Etusivu Yhteystiedot Näköislehti Uutiset Kulttuuri Urheilu Mielipiteet Teemat Muistokirjoitukset Kolumnit Pääkirjoitukset Vaalit Muut lehdet

Aarre-Ahtion valokuvissa symboleja ja rauhaa

Esko Aarre-Ahtio on saanut valokuvistaan paljon palautetta, mutta yksi kuvaavimmista lienee tullut ortodoksien kulttuurikeskuksen näyttelyssä piispa Ambrosiukselta : Kun piispa kuuli kenen töitä on tulossa, hän totesi että eikö saatu ketään nimekkäämpää. Avajaisissa hän oli tyytyväinen ja totesi ”Ajatella, me saimme hänet”. Nyt Aarre-Ahtion töitä on esillä Maskun museon näyttelytilassa elokuun loppuun asti. Eläkkeellä olevalla näyttelijällä ei ole varsinaisia siteitä Maskuun muuten kuin ystäviensä kautta, mutta Maskun museota hänelle ehdotti näyttelypaikaksi viime kesänä siellä näyttelyä pitänyt Anu Tuomi. – Otan nykyään harvakseltaan kuvia, enkä itse etsi aktiivisesti paikkoja, jossa ne voisivat olla esillä. Olen kuitenkin tyytyväinen jokaisesta kutsusta, jonka saan, Aarre-Ahtio toteaa.   Elämäni re(p)liikkejä -nimeä kantava valokuvanäyttely on ollut esillä muun muassa Turussa, Helsingissä ja Sisiliassa, mutta kaikissa on aina osittain eri töitä. Maskussakin noin puolet on yleisölle uusia, kaapin kätköistä esille nostettuja. Esko Aarre-Ahtio toteaa, ettei ole kuvaajana ammattilainen muttei harrastajakaan. 99,9 prosenttisesti valokuvat ovat symboleita joistakin hänen ajatuksistaan. – Ajattelen paljon, kirjoitan niitä runoiksi ja kun näen maisemassa jotakin, joka symboloi sitä ajatusta, otan siitä valokuvan. Yleensä se on yksityiskohta ja ihmiset saavat kuvitella maiseman sen ympärille. Kameraan hän saattaa tarttua myös, jos näkee jotakin harvinaisen kaunista ja harmonista, rauhoittavaa. Sellaista hänelle voi tulla vastaan missä vain, jopa historiallisesti järkyttävissä paikoissa kuten Auschwitzin keskitysleirillä. – Ei se historia pudota mitään, joskaan se ei ole itseisarvokaan.   Näyttelyssä kuville annetut nimet paljastavat paljon, ja osa on selitystä sille mitä tai mistä kuva on. Yksi kuva syntyi, kun Aarre-Ahtio näki mielenkiintoisia veden valumajälkiä hiekassa Indonesiassa ja toinen siskon takkaan klapipuita kantaessa, kun yhden koivun sydämestä muodostui neliapilakuvio. Saamistaan näyttelypalautteista Aarre-Ahtiota ilahduttaa Laura Jäntin kommentti: Taide on näkemistä. – Sen otan kiitoksena ja tyypillisenä minulle, koska olen taiteilijakodin kasvatti, ja olen koko nuoruuteni tottunut näkemään kodin seinillä muiden luonnosta irrottamaa valikoimaa, johon ovat halunneet huomiota kiinnittää. Minulla myös silmä etsii nopeasti sen, mikä on maisemassa parasta tai mikä siinä on symbolista. Siksi näyttelyn nimessäkin on nimileikki: Kuvat ovat osasia maisemasta kuin repliikit näytelmässä. Reliikkejä ne taas ovat, koska jokaisesta kohteesta Aarre-Ahtio on oppinut jotakin itselleen tärkeää.